Kiharaisten polkujen Barcelona

Yritän keskittyä kirjoittamiseen, kello on kahdeksan illalla ja parvekkeilla on melkoinen taputus. Autot tööttäävät ja huudellaan. Jotkut näyttävät voimistelevan parvekkeella. Tuetaan terveydenhoitohenkilökunnan ponnisteluja.

barcelona

Iltayhdeksältä melu on vielä kovempi kuin tunti sitten. Ovat ehkä ehtineet tyhjentää pari pulloa viiniä. Kattiloita kalistellaan. Ja ilotulitteet räjähtelevät jossain.

Maaliskuun kolmas sunnuntai ja vietettiin Isänpäivää Espanjassa. Mutta tämä poppoo ei kokoontunut varovaisuussyistä.

Ensi perjantaina ovat juhlat parvekkeilla illansuussa. Mitähän se meinaa, kun nyt on jo näin kova meno. Se selvinnee lähipäivinä. Vastavuoroisuus on tärkeää kanssakäymisessä. Ilmaismatkustajia ei suvaita.

Onneksi lähetin ajoissa WhatsApp-viestin kaasupullomiehelle ennen ulkonaliikkumiskieltoa. Hintaan 18,50 €/kpl pullojen on oltava myös puhtaita. Hallitus on kuulemma määrännyt, että pullot saa maksaa vain 12,50 €/kpl. Mutta kukaan ei tuo niitä siihen hintaan! Ja itse en jaksa nostaa saati kuljettaa täyttä pulloa. Autolla voisi hakea huoltoasemalta.

Pakistanilaiset, jotka pulloja kalistelevat kadulla ja toimittavat niitä uskomattoman luotettavasti perille, olisivat muuttamassa Suomeen. Suomi on rikas maa! Onko siellä töitä tarjolla? En oikein jaksa kannustaa siihen. Riippuu alasta, vastaan vähän vaisusti.

Kyllähän Suomessakin kaasupulloja myydään, mutta se taitaa rajoittua mökkikauteen ja grillaukseen. Onko kylmää? On. Seuraava kysymys. Miten kylmää? Talvi on parhaillaan. Keskustelua käydään englanniksi. Kaasupullomies on jo ehtinyt asua mm. Pohjois-Koreassa, joten hän ei taida helpolla säikähtää.

Muutama päivä sitten liityin Katalonian suomalaiset -Facebook ryhmään. Mutta siellä tuskaillaan vaan, mitä kautta pääsisi vielä Suomeen. Siskoni soitti New Yorkista, että hän on varma, ettei tänä kesänä pääse Suomen kotiinsa ollenkaan. Hän on vapaaehtoisessa karanteenissa, jos sellaiseksi voi sanoa tyttären painostusta. Ameriikassa oli kellot siirretty kesäaikaan.

Tämä virustorjunta kestää kuukausia, ehkä koko loppuvuoden. NYC:ssä on 50.000 potilaspaikkaa normaaliaikoina. Kun virus leviää tarvitaan 200.000. Lepsuilivatko amerikkalaiset ja aloittivatko tositoimet liian myöhään? Kävin katsomassa omia matkavarauksiani lentoyhtiön sivuilla: ne voi muuttaa CashPoint-pisteiksi, rahoja ei takaisin saa.

Lähestymiskiellosta huolimatta naapurin rouva soittaa ovikelloa ja tuo sukulaisten palstalta noutamaansa pinaattia ja naboa – olisi kai jokin turnipsin tai sen kaltaisen kasvin vihreitä varsia sekä kaalia ym. Satoa tulee jatkuvasti. Pinaatit ovat melkoisia kimppuja. Tee niistä omeletti, hän valistaa. Vau! Tähän aikaan maaliskuuta vihertävää satoa suoraan pellosta! Mansikoita on tullut jo helmikuusta lähtien eteläisestä Espanjasta. Neljä satoa kypsyy vuodessa.

Lapsenlapsi soittaa, että opettaja on tehnyt YouTube-videon koulutehtävistä. Iso pino tehtäviä joka päivä, harmitus kuuluu äänestä.

Entinen kurssikaverini Espanjan kielen kurssilta, ukrainalainen Alena asuu lähellä Ramblaa. Vanhan talon porraskäytävä on niin kapea, että tavarat oli nostettu nosturilla parvekkeen kautta. Kysyn Alenalta ikävöikö hän Ukrainaan. Kyllä vanhempiaan. Oma perhe mies ja kaksi lasta asuvat melko pienessä asunnossa. Lapset nukkuvat olohuoneessa. Keittiössä on tilaa vain nimeksi. Ukrainassa ei ole työtä eikä mitään, hän vastaa.

Nosturilla oli varmaan minunkin huoneistoon tuotu valtava nojatuoli, jota en pystynyt viemään pois olohuoneesta, ei mahtunut ovesta, ei toiseen huoneeseen, eikä ulos. Ei myöskään hissiin. Ehkä se oli kasattu sisällä. Kävin rautakaupasta sahan ja sahasin sen kahtia. Raahasin sen ulos tiistai-iltana, silloin on tämän korttelin hylättyjen tavaroiden ilta.

Yläkerrassa asuva kolmekymmentä vuotta sitten Filippiineiltä muuttanut Elisabet on tyytyväinen asunnon vuokraan, se on nimellinen. Kun hän tuli Barcelonaan, meni yhdeksän vuotta ennen kuin hän seuraavan kerran näki kotimaansa. Ensin tuli Filippiineille espanjalaiset, sitten amerikkalaiset ja viimeiseksi japanilaiset, hän mietiskeli. Filippiiniläisillä on oma kieli, mutta espanjaa he kaikki osaavat. Saaret ovat saaneet nimensäkin Espanjan kuninkaan Filip II mukaan. Hän lupasi minulle omia ruokareseptejään, ainakin riisiä banaanin kera.

Elisabet harrastaa bussimatkoja ystäviensä kanssa Italiaan, Belgiaan jne. Mutta on käynyt risteilymatkalla ja piipahtanut myös Helsingissä. Oli elokuu ja satoi vettä, hän muisteli. Iltakymmenen jälkeen poistuttiin hänen kanssaan Burger Kingistä.

Tyttären anoppi kysyy WhatsAppina mitä kuuluu. Kiitos, kaikki hyvin. Entä siellä? Hekin voivat hyvin. Nyt ei kyläillä. Saa unohtaa lounaskutsut. Olenko maininnut, että jälkiruokiakin saattaa olla yhdeksää eri lajia! Isännällä on oma viinikellari kadun toisella puolella. Saattaa hävitä sinne kesken lounaan hakemaan täydennystä.

Muistan aina ensimmäisen viisiittini Barcelonaan yli viisitoista vuotta sitten. Saavuimme kaupunkiin iltayhdeksän aikaan ja suoraan lentokentältä mentiin katsomaan Sagrada Familiaa. Oletin, että menemme seuraavaksi majapaikkaamme. Noup! Illallinen seitsemälle hengelle alkoi iltakymmeneltä. Milloin he nukkuvat, mietin.

Minulla kävi pari pikkupoikaa englannin puhetunneilla. Kun oppitunti päättyi iltakahdeksalta, koko perhe oli liikkeellä. Jäivät juttelemaan ja sanoivat olevansa menossa kauppaan hakemaan illallistarvikkeita! Jestas sentään!

Totta se on, jos ennen iltayhdeksää menet ravintolaan kyselemään illallista, saattavat sanoa, ettei kokki ole vielä tullut! Toisaalta turisteille ollaan ymmärtäväisiä ja annetaan jo kahdeksan aikaan istuutua alkupalojen ääreen. Siihen ei kai kokkia tarvita?

Marja-Leena