Lettuja Pacon kanssa

Tarvitsin alkuaikoina päivittäin Emeritan apua (kuinka kaasupullo avataan? kuinka vedenlämmitin toimii? mistä saa katkarapuja? mikä on hyvä ruokakauppa? hän neuvoi jopa mistä saa miesten alushousuja, vaikka sille tiedolle ei ole vielä ollut käyttöä) ja niinpä ovemme kävivät tasaisesti, kun koputtelimme toistemme oviin. Paco taas kulki yrmeänä ohitseni ja murahteli vain vastaukseksi kun toivottelin iloisesti hyvät päivät.

Sitten tapahtui muutos, Eräänä päivänä välipalan aikaan Emerita koputti oveen ja kutsui minut luokseen. Koska Emeritan englanti on 50-luvulta, jolloin hän asui siellä jonkin aikaa, ja minun espanjani oli vasta tasolla mañana ja siesta, asia tuli selväksi elekielellä. En siis tiennyt tälläkään kertaa, miksi minun piti mennä Emeritan luo. Astuin ovesta sisään, ja näin hänen miehensä, jota en ollut aiemmin tavannut, istuvan pöydän ääressä ahmimassa lettuja. Mies komensi minut istumaan ja Emerita laittoi eteeni lautasellisen hunajatäytteisiä lettuja. Maistoin ja makunystyräni kiittivät heti! Söin yhden letun ja Emerita laittoi tilalle heti toisen. Toisen letun söin hieman hitaammin ja kiitin lopuksi, mutta sain taas uuden letun eteeni! Tässä vaiheessa näin yrmeän Pacon tulevan alas rappusia (miksi ulko-ovi rappukäytävään oli koko ajan auki, ei minulle selvinnyt) ja astuvan sisään. Hänetkin istutettiin pöydän ääreen ja eteen laitettiin lettulautanen.

Letut tekivät tehtävänsä ja Pacokin suli ja muuttui ystävälliseksi. Sen päivän jälkeen ei ollut niin pientä tehtävää, johon en olisi voinut pyytää Pacon apua. Kaasupullojen vaihto käy Pacon vinkeillä nyt minultakin kuin lennossa.

Marja-Leena