Viking Gloria irtautui Turun satamasta aikaisin keväisenä keskiviikkona mukanaan kaksi jälleennäkemisen ilahduttamaa serkusta: Mervi ja minä. Aika kului joutuisasti, vain kuulutusten avulla pysyimme risteilyohjelmasta ajan tasalla. Ostosmaailmassa tyrkytimme toisillemme: osta, osta – ja ostinhan minä sellaista, mikä oli edullisempaa kuin maissa.
Maarianhaminassa
Aina yhtä mukava ja vieraanvarainen serkkumme Jatta odotteli meitä terminaalin aulassa, kun rantauduimme. Hänellä oli ohjelma valmiina, sen kuin vain poimisimme vaihtoehdoista kiinnostavimmat.
Kävelyn aikana satamasta – Jatan koti on ihan nurkan takana – kuvasin taas kauniita puutaloja, joita Maarianhamina on tulvillaan. Pitsitalot ovat niin hyvin hoidettuja! Purettiin tavarat ja aloitettiin päivittämään perheidemme ja sukumme tietoja. Valokuvat siirtyivät kädestä käteen ja juttu luisti. Iltakävelyllä kierrettiin vielä pääkatu ja sataman pikkuruinen saaristokappeli, jossa pidetään vihkiäisiä ja kastetilaisuuksia.
Linnoitus nimeltä Bomarsund
Seuraavana päivänä lähdettiin katsomaan Krimin sodan ajan raunioita. (Taasko siitä soditaan!) Krimin sotaa käytiin vuosina 1853-1856. Siinä oli Venäjä vastaan Yhdistynyt Kuningaskunta liittolaisineen, joihin kuului mm. Ranska. Historia kertoo, että taistelut käytiin pääasiassa Krimillä ja Balkanilla, ylipäällikkönä Krimillä tunaroimassa oli Suomen kansalainen, kenraalikuvernööri Aleksandr Menshikov. Mutta myös Itämerellä taisteltiin, elokuussa 1854 käytiin Bomarsundin taistelu. Brittiläis-ranskalainen laivasto tykitti linnoituksen hajalle.
Kävimme kuvaamassa paria punaisesta graniitista rakennettua tykkitornia, jotka ovat säilyneet melko hyvin, jopa tykit ovat paikoillaan. Ammusten jättämät jäljet näkyvät muureissa selvästi. Korkealta tykkitorninmäeltä näkee kauas ulapalle, tumma sininen meri siintää uskomattoman kauniina saarineen ja niemineen. Punagraniittiset kalliot kasvavat sammalta ja jäkälää sekä saaristolaispuita. Kivilohkareiden määrä on ihan sanoin kuvaamaton! Tykkitiet ovat sammaleen peittämät, mutta ne näkyvät selvästi aluskasvillisuudesta huolimatta. Bomarsund tekee aina vaikutuksen, kävi siellä kuinka monta kertaa tahansa. Kyllä ihmiskäsi pystyy mihin vain!
Bomarsund rakennettiin punagraniitista, raunioiden kiviä rahdattiin myöhemmin Helsinkiin, niistä rakennettiin mm. Utspenskin katedraali ja Aleksanterin teatteri. Myös jotain muuta, jota en nyt muista. Ehkä sinä voit auttaa?
Perinnemaisema ja luontopolku
Historiallisissa maisemissa pitäydytään edelleen – Prästgårdsnäset on seuraava kohteemme. Hasselpähkinälehto sekä saarni- ja tammipuulehdot ovat Finströmin pappilan ikivanhoja laidunmaita. Lähdemme luontopolulle. Luonnonsuojelualueella kuljetaan merkittyjä polkuja pitkin. Sää on hieman tuulinen. Lantaa on levitetty pelloille ja haju on hyvin aito. Pensaissa ei vielä tähän aikaan ole lehtiä, mutta ovat silti vaikuttava näky. Vai pitäisikö sanoa puissa…koska nimestään huolimatta ne ovat puita, joista näkyy vain latva!
Valko- ja sinivuokot kasvavat valtoimenaan sekä harvinainen hammasjuuri, pysty kiurunkannus. Kuulemme onton torvimaisen törähdyksen useamman kerran. Onko se hirvi? Vai Suokukko, eikun…? Jatan on soitettava lintumiehelle nimeltä Kurt, joka varmistaa, että se on – rördrom – kaulushaikara.
Käydään vielä Finströmin kirkolla, se on tyypillinen saaristolaiskirkko. Paljon vanhoja rautaristejä kirkkorakennuksen vieressä ja hyvin hoidettu ympäristö.
Ahvenanmaan patruuna
Anders Wiklöf on muurarin poika. Wiklöfin juuret ovat Suomessa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Pedersöressä. Hän on liikemies, kauppaneuvos ja omalaatuinen miljonääri ja hyväntekijä, joka ilahduttaa paikallisia heinäkuussa syntymäpäivänään ilmaistapahtumalla. Hän on tukenut mm. Maarianhaminassa kunnostettua vanhaa jalkapallostadionia. Wiklöf Holding Arenalla kansanjuhlassa esiintyjinä tai puhujina ovat olleet mm. entinen USA:n presidentti Bill Clinton, tennistähti Björn Borg, edesmennyt ystävänsä Lasse Berghagen, Linda Lampenius, Carola sekä viime vuonna Käärijä.
Vieraina ovat olleet mm. Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson vaimoineen, eikä yhtään vähempää kuin Ruotsin kuningaspari.
Wiklöf omistaa merkittävän taidekokoelman, jota on viime aikoina esitelty tv-dokumentissa ja lehdissä. Jatta on käynyt ilmaistapahtumassa sekä ryhmän kanssa hänen kotonaan, jossa hänen taidekokoelmastaan on jaettu kirjaa. Melkoinen kavalkadi merkittävien suomalaistaiteilijoiden teoksia: Albert Edelfelt, Ellen Thesleff, Helene Schjerfbeck, Eero Järnefelt myös ruotsalaista taidetta: mm. Carl Larsson ja Peter Dahl sekä Anders Zorn, prinssi Eugen.
Wiklöfin taidekokoelmaan pääsee tutustumaan, jos sattuu saamaan audienssin hänen kotiinsa esim. ryhmävierailunmuodossa. Sitä kannattaa yrittää.
Erilaisuuksia
Saaren kaupoista Mattssons on suosikkini. On K-supermarket Erik, on Sale mutta ei näy Lidliä. Sparhallen Jomala on mielenkiintoinen, siellä on ruokaa ja kodinsisustustarvikkeita sekä puutarhapuoli ja leluja. Millers-sukat, jotka ovat karstattua puuvillaa ja maksavat 1,95. Loistavaa! Toimistomapit ovat samanhintaisia kuin Muovitukussa. Ruotsalaiset säilykeruuat ja mehutiivisteet ovat edullisia.
Bensa on saarella hieman kalliimpaa kuin mantereella, lounas maksaa 14 euron kieppeillä paikassa kuin paikassa. Pääkadulla on kivoja pieniä kauppoja, joita voisi tutkia. Nyt ei ehditty kalakaupoille, joilla kävin viimeksi.
Etsimme vielä keltavuokkoa ja viimein se löytyy kotimatkalla satamaterminaaliin!
Lounastimme tässä kauniissa rakennuksessa nimeltä ÅSS Paviljongen. Kun saavuimme, tupa oli täynnä ruotsia puhuvia lounasvieraita. Ahvenanmaalla on vain yksi virallinen kieli: ruotsi.
Näkemiin punagraniittinen saari ja sininen meri. Toivottavasti tapaamme pian uudelleen!
