Kaupunkikuvia
Torstai-iltapäivä kerää epätavallisen paljon porukkaa lämpimänä myöhäiskesän päivänä Aurajoen rannalle, terassiravintoloihin sekä museoihin ympäri kaupunkia. Onhan nyt Taiteiden yö -tapahtuma. Sovin kaveriporukkani kanssa kohtauspaikaksi kasvisravintola Sergio’s. Ruokailun jälkeen menemme Auran Galleriaan ja jatkamme siitä Vanhalle Suurtorille, Aboa Vetus -museon näyttelyyn ym. ja lopuksi kirkkopuistoon pitämään taukoa, kunnes on kotiinlähdön aika.
Tänään matkalla keskustaan tapasin bussipysäkillä Lady from Texas. Olimme jutelleet pari viikkoa sitten samalla pysäkillä ja tunnistin hänet. Hän on kotoisin Texasista, ja perheellä on maatila – ranch 300 eekkeriä Texasissa – sekä hevosia ja koiria. Kertoi mm. kuinka hänen äidinpuoleinen sukunsa polveutuu cherokee alkuperäiskansasta, jolla oli kehittynyt kulttuuri. Hän tykkää kovasti suomalaisesta miniästään, ja he puhuvat kaikesta, hän haluaisi mm. oppia puhumaan suomea. Erään kerran hän oli kysynyt, onko suomalaisilla sama ongelma kuin intiaaneilla, että alkoholi ei sovi heille? Miniä oli vastannut: ei – me voimme juoda kenet tahansa pöydän alle! Vastaus huvitti rouvaa.
Kerroin, että tänään juostaan Paavo Nurmi Maraton ja että muuten sää suosii juoksijoita, mutta lännestä lähestyy myrsky. Hän nauroi, ja sanoi: niin tietysti, kun Trump ja Putin sen kehittivät! Lähtölaukaus kajahti ja iso parvi juoksijoita Yliopistokadun asfaltilla eteni musiikin ja aplodien saattelemana kohti Ruissaloa.
Vaativille lukijoille?
Oletko kuullut espanjalaisesta kirjailijasta Manuel Vicent? En minäkään, hyllystäni löytyi kuitenkin hänen kirjoittamansa teos Matissen morsian (La novia de Matisse), 2003.
Espanjalaisella kirjallisella näyttämöllä on kaksi kirjailijaa, joiden teokset on luotu vaativille lukijoille. Näillä sanoilla alkaa Juan Herranz’in blogi. Ja hän jatkaa: Toinen on Javier Marias ja toinen Manuel Vicent. Vicentin parhaiksi mainitaan Kainin balladi, Regatta, Ava yöllä, sekä neljäntenä Ne ovat merestä. Manuel Vicent löysi mitä sanoa ja hänellä oli aikaa kertoa se. Ja kaikki ovat niin kiitollisia, että se oli niin, hei.
Täytynee tutustua löytökirjaani.
Akvarelleja
Amiraalistonkadulla vanhassa raitiovaunuhallissa on näytteillä kuuden nuoren polven suomalaisen akvarellitaiteilijan töitä. Näyttely jatkuu elokuun loppuun saakka. Odotan innolla, koska kuraattori Katri Oksanen mainostaa heidän omalaatuista kuvamaailmaansa.
Mutta tänään en voi sinne mennä.
Espanjalainen perunamunakas
Vävyni on kehittänyt reseptin aivan äärimmäisen tarkasti ja nyt se on ihan täydellinen. Maistoin ja se oli mehevä, maukas ja näytti hyvältä. Olisin voinut syödä sitä koko illan ja ottaa loput mukaani. Onneksi maltoin mieleni. Laittaisin kuvan, jos olisin muistanut ottaa – sitä paitsi munakas hävisi aika nopeasti, vaikka sillä oli kokoa ison paistinpannullisen verran.
