Uuden vuoden 2020 yönä paloi tanssilava Törmä. Jormas-yhtyeen seuraaja Pepe & Paradise esiintyi siellä syksyllä 1969, ja paluumatkalla kaupunkiin istuin nuorukaisen nimeltä Gösta, polvella. Kysyin parikin kertaa hänen nimeään, ei mennyt perille, en ollut kuullut sellaista nimeä aiemmin. Wolkwagen Kleinbussiin oli ahtautunut aika lailla porukkaa. Jäin kaverini kanssa Siltakadun risteykseen ja unohdin koko jutun, kunnes monen, monen vuoden päästä kuulin laulun Mitä kuuluu, Marja-Leena? – olisin voinut antaa Göstalle kunnon korvapuustin, niin kovasti se satutti.

Muistan elävästi Göstan hyväntahtoiset, nauravat silmät, niin helposti sitä uskoutuu ventovieraalle. Gösta haastatteli ja kysyi musiikkimakua sekä poikaystävästä, jonka toilailut olivat juuri polttavana mielessä. Vastasin Beatles ja G-e-o-r-g-e Harrison, jonka ääntäminen kutitti Göstan naurunappeja sekä varmaankin komean soolokitaristin ihannoiminen, kun varsinaiset lauluntekijät jäivät huomiotta.

Leevi and the Leavingsin laulusta ei tuntunut pääsevän eroon. Pari vuosikymmentä myöhemmin otti vielä niin koville, että kun työpaikallani yliopiston professori tuli kertomaan innoissaan minulle, että oli kuullut laulun Marja-Leenasta, suutuin hänellekin!

Gösta ei tietenkään tiennyt, että olin jo kansakoulussa oppinut inhoamaan serenadeja.

Koko koulu kokoontui joka aamu yhteen isoon luokkaan aamuhartautta varten. Rehtoriopettaja oli sodan käynyt mies. Kaikinpuolin sotilaallinen komento ja ulkoasu saappaita myöten. Kun siinä marssittiin paikoillemme, tämä opettaja laulaa kajautti korokkeelta Marja-Leena, Marja-Leena, isän, äidin nuppu – kun sä synnyit, kun sä synnyit, kaikki ruusut kukki. Ja nauroi päälle.

Nolona sain kuunnella minulle osoitettua värssyä vuosikaudet, ja vieläkin se soi korvissani. Onneksi pääsin oppikouluun jo neljänneltä luokalta.

No mitä kuuluu Marja-Leenalle nykyään? Vuosia on vierinyt ja muistot kultaantuvat. Nyt saa jo soittaa Mitä kuuluu, Marja-Leenaakin ilman pelkoa, että tulee käsilaukusta!

Terveisiä kaikille!

Marja-Leena