Kahvittelu kohottaa tunnelmaa
Viime viikot ovat olleet melkoista pyöritystä: ensin olin synttärikahveilla seurakunnan tiloissa. Iloinen puheensorina täytti tienoon. Istahdin pyöreään pöytään – kysyttyäni lupaa – jossa neljä naista näytti uppoutuneen jo uutisvuotoon. Kuitenkin kävi ajan kanssa ilmi, etteivät he ennestään tunteneet toisiaan. Eipä olisi uskonut! Synttäritunnelmia kohotti viuluesitys: Lasse Mårtenson Myrskyluodon Maija, sekä duettona esitetty Vexi Salmen ja Kassu Halosen laulu Maailma on kaunis. Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, Jolla on aikaa ja tilaa unelmille, Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus…
Pari päivää myöhemmin tapasin Koulussa entisiä työkavereita huolimatta hammassärystä. Päivitettiin kuulumiset ja juhlittiin päivälleen kolmen vuoden paalua, jolloin tavattiin Barcelonassa.
Hammashoitolaan pyrin useampaan otteeseen. Kolmen viikon jälkeen särky on helpottanut, eikä hammasta tarvinnut poistaa. Hyvää työtä julkinen hammashoito!
Hurjaa menoa sarjaottelussa
Sitten lähdin jääkiekko-otteluun nuorison edustajan kanssa. En ole käynyt Turkuhallissa pitkään aikaan muuta kuin rokotusjonossa, eikä seuralaiseni koskaan. Liput olivat piippuhyllylle. Tilanne oli käännettävä nyt edullisemmaksi. Avoimia paikkoja oli joka puolella ja valittiin mieluisimmat. Kävimme tarjoiluun käsiksi jo ennen ottelua ja jokaisella väliajalla.
Ketä pelaajat ovat? Mitä TPS tarkoittaa, entä Kookoo? Perattiin Kultakypärä-säännöt, paitsiot, jäähyt. Hän seurasi kaikkea, mitä jäällä tapahtui ja kommentoi myös kaikkea! Tuomarin ankarat pillinpuhallukset puhuttivat. Kyynärpäätaklaukset. Mikään ei jäänyt huomaamatta. En ole koskaan vielä katsonut ottelua näin intensiivisesti. Poistuessa hän totesi, ettei tiennyt, että noin kovaa voisi luistella! Minua väsytti myös, seurustelu ottaa voimille!
Jokaisessa erässä arvottiin pelikuulokkeet. Nuori ystäväni valmistautui voittamaan, vaikka hän olikin huolestunut istumapaikkojen vaihdosta – korkeusfobiasta kärsivän hyväksi. Sain osakseni aimo annoksen ymmärrystä ja empatiaa. Meni keskustelu filosofian puolelle. Kotiin palataan vielä yhdet voipullat eväinä ilman arpajaisvoittoa. Iltapala sai jäädä väliin!
Onneksi korkeanpaikan huimaus ei estänyt osallistumasta vuoristoreissulle!
Vuoristoreissu Barcelonassa
Mitä pakataan mukaan päivän reissulle vuoristoon? Hyvät kengät jalkaan ja reppu, jossa on täytettyjä patonkeja ja runsaasti juotavaa. Matkaa on alle 50 kilometriä Barcelonan keskustasta. Tie vuoristossa on melkoinen elämys, kierretään ja kaarretaan. Lähestyttäessä huippua näkymät ovat huikeat. Alas ei juuri uskalla katsoa, rinteet ovat jyrkkääkin jyrkemmät. Erikoiset kallioiset vuoret. Maisema on julistettu kansallispuistoksi.
Vuoristoreissun voi ostaa myös opastettuna turistipakettina.
Taruja, yrttejä ja luostari
Urheilullisimmat voivat tehdä pidempää tai lyhyempää lenkkiä kansallispuistossa. Lapset lähtevät innoissaan etsimään Excaliburia, tarujen miekkaa, joka on upotettu kiveen vuorenhuipulla.
Täällä voi myös kerätä villiyrttejä – timjamia kasvaa valtoimenaan.
Ylhäällä pihalla on kahviloita, ravintoloita, ostospaikkoja ja museo. Sekä luostari. Hiljaisuudesta ei ole tietoakaan, niin paljon on turisteja ja paikallisia. Montserratin luostarista löytyy Katalonian suojeluspyhimys musta neitsyt, Virgen de Montserrat. Pyhiinvaeltajat haluavat tulla suutelemaan neitsyen kättä. Jono on valtavan pitkä, ja aurinko porottaa.
Basilikan museossa on kuuluisien taiteilijoiden kuten El Grecon, Picasson ja Dalin maalauksia. Piknik sopii täydellisesti retken henkeen, omien eväiden syöminen on loistoidea. Lähtiessä huomasin, että matkamuistopuodin kassalla myytiin Pandan lakritsipatukoita.
Päivä oli kuuma ja väsymys painaa, mutta tulen toistekin, jos saan tilaisuuden! Paluu autolle on helppoa, melkein itsestään vierii jyrkkää alamäkeä. Kunhan välttelee katsomasta alas rinnettä.
Ikimuistoinen reissu!
Marja-Leena