Ruokaa ravintoketjun huipulta
Kesäisellä kiertueellani Suomessa koen riistayllätyksen. Hirvipaistin ystävä olen kyllä, onkohan siinä jotain samaa? Tuntui erikoiselta, että joku tarjoaa vierailleen karhua. Vaikka tiedänkin isännän metsästystaipumuksesta, ja olen kuullut hänen retkistään. Kerrankin olivat hirvimetsällä ja kaverinsa kanssa joutuivat kiipeämään karhua pakoon ladon katolle. Nyt mesikämmentä oli pöydässä.
Mitä jos maistaisitte karhua, ehdottaa isäntä. Ja niin kävimme tarjoiluun käsiksi, hieman arkaillen. Ulkonäköä tiirailtiin ja tuoksuteltiin. Ja sitten vain rohkeasti maistelemaan. Karhunliha on väriltään tummaa, upean punaista. Ja sen syömisestä saa kuulemma karhun voimat. Tuhti riistanmaku takaa minulle muiston, joka ei hevin unohdu. Mitä murkinaa!
Muuttolinnut liikehtivät
Elokuu on jo aika pitkällä, syksyn tuloon on vain henkäys. Hanhet kokoontuvat Friskalan pelloille useiden päivien ajan. Kuulen niiden kaakatuksen jo kaukaa, ennen kuin ne laskeutuvat lajitoveriensa seuraan. Täällä ne ovat pesineet ja pulskistuneet, mutta pian on lähdön aika. Päätyvätköhän ne pataan tai ehkä pakastimeen jossain Tanskan salmen jälkeen?
Voimaa lukemisesta
Kotirytmiin päästyäni katseeni kierteli kirjahyllyjä. Lukemattomia kirjoja vaikka kuinka paljon. Kun pääsin John Irvingin tekstin makuun, jatkan siitä. Vuorossa on Ystäväni Owen Meany (A Prayer for Owen Meany, 1989). Kertoja on John Wheelwright. Hän muistelee 1980-luvun Torontossa ystävyyttään ja kasvuympäristöään. Tuntuu kuin kävisi leppoisaan keskusteluun tai muisteluun ystävän kanssa. Aloin jopa viihtyä hänen isoäitinsä talossa. Surin Johnin äidin kuolemaakin. Ja olin iloinen, kun isäpuoli tuki ja ymmärsi keskenkasvuista poikaa. Kirja käsittelee myös uskontoja, muttei perinteisellä tavalla – mielenkiintoisesti.
Tapahtumat eivät etene kronologisesti, vaan välillä ollaan Kanadassa ja sitten taas muistellaan, otetaan kantaa: 1950-1970 luvun Yhdysvallat, Massachusetts, New Hampshire, Boston, tv-lähetysten alkuvuodet, valmiiksi nauretut ohjelmat, pianisti Liberache, mustavalkoiset elokuvat, Kennedy, Nixon, SALT-sopimus, KKK, Berliinin muuri, autokouluja ei ollut, Vietnamin sodan vuodet, My Lai.
Vietnamin sodasta kertoo Joe Haldeman kirjassaan Loputon sota (Forever war, 1974). Tilasin kirjan englanninkielisenä yhdelle tärkeälle henkilölle synttärilahjaksi. Suomenkielinen kirja on loppuunmyyty. Teos perustuu osittain Haldemanin omiin sotakokemuksiin Vietnamissa. Se oli ensimmäinen televisiosota ja sitä uutisoitiin jokaikinen päivä. Se alkoi Indokiinan sotana, Yhdysvallat liittyi mukaan. Siitä tuli kustannuksiltaan kallis, pitkäkestoinen ja mielipiteitä jakava.
Yksi suomalainen ystäväni USA:ssa joutui lähtemään sotaan 19-vuotiaana. En ole tavannut häntä vuosikymmeniin, mutta mieleeni ovat jääneet elävästi hänen autenttiset kertomuksensa sodan realismista, kertomuksia tuki lukuisat valokuvat. Hän esiintyy Kari Kallosen tietoteoksessa Sinivihreät baretit – suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa.
Marja-Leena
