Juhannusjuhlat alkoivat hyvin kaveriporukalla. Autot oli täyteen lastattu ja tunnelmaa oli. Viimeiset kilometrit lasketeltiin kapoista metsätietä kuin Jyväskylän rallissa. Kovaa mennään ja naapuritaloissa ei olla ollenkaan tyytyväisiä, kun ajetaan rallivaihteella. Sieltä tulee porukoita rappusille heiluttamaan nyrkkiä! Mikä meno, mutta onhan nyt Juhannus!
Oltiin otettu jo juhla-asemat, kun pihaan kurvaa vielä yksi kaveri, joka on juuri saanut rakennettua autonsa valmiiksi. Vihreä, pieni auto Austin Mini. Hän on kovin ylpeä itsestään ja kättensä töistä. Syystäkin. Kierrellään autoa ja kehutaan kaveria. Rinta rottingilla hän ottaa kehut vastaan.
Pian autoilevat kaverimme saavat päähänsä, että lähdetäänpä koeajolle. Kaveri ei oikein haluaisi suostua noin hienoon vai pitäisikö sanoa huonoon ideaan. Mutta se on päätetty jo. Omistaja ei mahdu mukaan. Kokenut kuski on ratin takana, hän pitää itseään parempana kuin moni rallikuski. Rallikuskit ajoivat aika usein autonsa katolleen, me luotamme ystäväämme. Mennään taas rallipolkua tukka hulmuten auton ikkunasta. Ja naapuritalojen rappusilla puidaan taas nyrkkiä! Eikö niillä ole huumorintajua ollenkaan?
Tien päässä k***tauon aikana vaihtuu kuski. Yritämme estellä, koska hän on kokematon. Onkohan sillä edes korttia? Mutta tämä on yksityinen tie, sitä ei tarvita. Silti. Hän ajaa yhtä lujaa, naama virneessä. Mutkassa auto kierähtää ympäri, monta monta kertaa, metsässä ollaan auto katollaan.
Pitäisi päästä ulos ja äkkiä. Aika hankalaa on keplotella ulos Ministä, kun se on ylösalaisin ja joka paikkaan sattuu. Hiuksetkin ovat jääneet auton alle. Lopulta ollaan ulkona ja käännetään auto takaisin pyörilleen. Näky saa hiljaiseksi. Kiiltävä kaunis pikkuauto on rutussa kuin rusina.
Auto lähtee käyntiin, ajetaan takaisin hitaasti hiljaisuuden vallitessa. Paluumatkalla kylän väki hurraa portailla ja taputtaa käsiään! Niillä alkoi juhlat, löytyihän se huumori. Kun kaveri näki autonsa, hän vain lyyhistyi. Lohdutellaan, mikään ei auta. Seuraava yö on kamala. Talossa valvotaan, sieltä täältä kuuluu valitusta, kun jäseniä alkaa särkemään ja mustelmat nousevat.
Juhannukset eivät tästä parane. Seuraavana vuonna sekaannutaan kylätappeluun tanssipaikalla, kun piti auttaa kaveria, joka oli heittänyt haasteen ja oli nyt pulassa. Kaveria ei jätetä.
Jostain syystä juhannus ei ole minusta kummoinen syy juhlia. Kotoa sain rauhallisemman mallin: haetaan koivut rappujen molemmille puolille koristeeksi, sytytetään kokko, jos ei ole metsäpalovaroitusta, grillataan makkaraa ja mennään nukkumaan!
Vois juhlia vaikka Vappua. JVG:n Ikuinen Vappu on muutenkin niin riemastuttavan mukaansa tempaava: Ja matka jatkuu Joensuusta länteen……
Marja-Leena