Kävin taannoin Keukenhofissa. Tänä vuonna tuota maailman suurinta sipulipuistoa ei avata, mutta yleensä tähän aikaan keväästä tämä tulppaanitaivas Amsterdamisssa on puutarhan ystävien suosikkikohde.

Jo lentokentällä alkoi tulppaanihoukutus. Kukkia myydään 50 kappaleen kimpuissa kymmenellä eurolla!

Kun tytär ehdotti, että tavataan Amsterdamissa, en aavistanut, miten oikeaan hän osui. Olen aina ollut heikkona tulppaaneihin. Tytär ja vävy saapuivat Barcelonasta, minä Suomesta – he asuvat aivan ihanassa Airbnb asunnossa.

Barcelonassa ei tulppaaneja enemmälti ole myymälöissä, mutta jostain lähikauppias taikoi, kun kerjäsin eikö mistään saisi? Myyjä kyseli siinä kaikenlaista ja paljastui, että hän oli ollut Tampereella töissä opettajana.

Saavuin hotelliin, joka on aivan rautatieaseman läheisyydessä, kanaalin varrella. Ikkuna ei mene ihan kiinni. Ladoin tyynyt ikkunan eteen, koska siinä on parin sentin rako, josta kolean illan viileys pyrkii sisään. Viereisessä huoneessa juhlitaan illalla. Kerron siitä ihan ystävälliseen sävyyn tiskillä, kun kysytään nukuitko hyvin? Mutta he ehdottavat heti huoneen vaihtoa. Sopii, kunhan siitäkin on näkymä kanavalle. Vaihto onnistui, sain vielä paremmat unet.

Hotelli ei tarjoile aamiaista, hyllystä voi ostaa tuoremehua ja hedelmiä sekä sämpylöitä. Tuleva päivä vaatii energiaa ja kuntoa, pakko saada kunnon aamiainen. Mitä suosittelette? Omelet-niminen aamiaispaikka on tuossa ihan kulman takana. Kuulostaa hyvältä. Siellä on tarjolla munia miten vain haluat.

Rautatieasemalla nojailee tuhansia, sanoisin jopa kymmeniä tuhansia polkupyöriä. Kuinka kukaan löytää täältä omansa ja mihin omistajat ovat menneet? Plim plom! Takaa tulee lisää pyöräilijöitä, ilman väistöliikkeitä oltaisiin sylikkäin.

Lentokentälle bussilla ja sieltä Keukenhofiin toisella. Jono kiemurtelee, busseja tulee jatkuvana virtana ja siihen ensimmäiset 50 matkustajaa, ja taas seuraava. Ja sitä rataa. Porukkaa on liikkeellä. Käveltävää ja nähtäävää riittää. Alueelle on istutettu miljoonia tulppaaneja. Tulppaanin sipuleita voi tilata myös, ne toimitetaan ajallaan, mutta pienimmätkin tilausmäärät ylittävät piskuisen puutarhani rajat.

Kuullaan tulppaanin historiaa. Turkista ovat ensimmäiset mukulat tuotu. Ja ne ovat olleet niin kallisarvoisia, että muutamalla sipulilla on voinut ostaa talon! Hintakupla on keksitty varmaan silloin. Sipuleita omistivat tietenkin vain arvoasteikon yläpäässä olleet kansalaiset. Tulppaanibisnes kannatti, monet rikastuivat.

Kukkamanian jälkeen on mukava vierailla Alankomaiden kansallismuseossa Rijksmuseumissa. Matkasin sinne raitiovaunulla. Ensimmäiseksi nousen raput katsomaan Rembrandtin Yövartion. Sillä on oma sali ja taulun ympärillä on jatkuva tungos. Hollantilaisilla on ollut paljon muitakin hienoja taiteilijoita. Itse museorakennuskin on vaikuttava. Onneksi on museon pohjakartta kädessä, muuten kiertelisin samoja nurkkia koko ajan.

Kaupungillakin eksyy helposti, vaikka luulisi kanavien auttavan suunnistamisessa. Ilman karttapalvelua hortoilisin vieläkin siellä. Kukkia myydään toreilla. Ja turuilta ostetaan mukaan kukkasipuleita ja valtavia amarylliksen mukuloita, ne kukkivat monta kertaa.

Punaisten lyhtyjen kadulle en hakeutunut, mutta jouduin, kun kartta oli päässä tai puhelimessa väärinpäin. Ikkunoissa istuskelee vähäpukeisia daameja, mutta vetävät verhot kiinni, kun ohikulkijat pysähtelevät.

Siirtomaa-aika on ollut Amsterdamin kulta-aikaa. Silloin on rikastuttu ja rakennettu kokonaisia kaupunginosia, eivätkä ne ole pieniä. Talot ovat vieläkin käytössä. Jotkut vähän vinksallaan tosin.

Nuorisoa valuu kujilla isoina laumoina, oluttölkit kädessä hoilaten. Siksi kanavanpuoleinen huone onkin mainio ratkaisu. Tarvitsen sentään kunnon kauneusunet tällaisen päivän päätteeksi.

Aamupuuro lentokentällä saa kymmenen pistettä: kookosmaidossa kypsytetyt kaurahiutaleet, suklaahippujen ja banaaniviipaleiden kera!

Tulppaanifania onnisti, kohde oli joka lantin arvoinen. Syli täynnä tulppaaneja matkaan kohti Barcelonaa. Näkemiin iloinen Amsterdam!

Marja-Leena