Mitä muuta tarvitsee viihtyäkseen – kävelyretki Portsaan – siellä silmä lepää. Kurkistus porttien sisäpuolelle vie ajatukset menneeseen maailmaan.

Niin juuri – jostain syystä ajattelen 1960-luvun muotia. Mary Quant ja minihameen lanseeraus. Minua miellytti hyvin paljon silloinen op-muoti. Vaatteissa oli optinen illuusio. Vääristymä.

Musta-valkoinen yhdistelmä oli ihan must. Ruutua ja raitaa. Shakkiruutuja ja vinoneliöitä. Toinen puoli hameesta oli musta toinen valkoinen ja valkoisessa ruudussa musta kuvio ja mustassa ruudussa valkoinen kuvio. Aah! Rautalankamusiikkia höysteenä. Vieläköhän Maija muistaa, että soitimme Beatlesin All my loving -vinyyliä 40 kertaa yhteen menoon!

Ja kuvausretken ja takaumien päätteeksi takaisin nykyhetkeen.

Uunissa on paistumassa herkkutatti-pizza.

Pohja syntyi:

2 dl kädenlämpöistä vettä

15 g tuorehiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

5-6 dl vehnäjauhoja

loraus oliiviöljyä

Kun taikina kohosi, laitoin sillä aikaa 40 g kuivattuja herkkutatteja likoamaan.

Levitin kaulitulle pizzapohjalle 3 rkl tomatopaste, oliiviöljyä ja yhden keskikokoisen tomaatin ohuina siivuina, sekä yhden pallon puhvelinmaito-mozzarellaa siivuina, raastoin yhden valkosipulin kynnen ja hieman sitruunan kuorta mausteeksi. Näiden päälle kuivaksi puristetut herkkutattisiivut ja kaiken komeuden päälle vielä oliiviöljyä. Paistoin 240 asteessa viitisentoista minuuttia.

Siinäpä tuhti iltapala!

Tämä vaati palan painikkeeksi puolen tunnin kävelylenkin. Missä muualla kuin Kakolan rinteessä!

Marja-Leena