Harvinainen haastattelu
Kuuntelin tasavallan presidentin Alexander Stubbin 20 minuuttista haastattelua Ranskan suosituimmalla radiokanavalla France Inter. Itse asiassa katsoin videon myös. Kanavaa kuuntelee 7 miljoonaa ranskalaista päivittäin. Toimittajat esittelivät presidentin hyvin seikkaperäisesti kuuntelijoille: hän puhuu viittä kieltä, on eurooppalainen, atlantistinen ja liberaali. Alexander puhui niin hyvin ranskaa! Itse hän vähätteli osaamistaan, mutta ranskaistoimittajat kehuivat hänen ääntämystään ja pitivät hänen aksentistaan, jos sitä edes oli.
Suomihan ei näy ranskalaisten sääkartoilla (eikä espanjalaistenkaan), joten oli hyvin virkistävää, että hänet oli kutsuttu haastatteluun ja kertomaan Suomesta sekä halukkaiden koalitiosta kokouksen jälkeen. Pressa toi esille yksityiskohtia Suomen historiasta Venäjän kanssa sekä varautumisestamme mahdollisiin sotiin. Mainitsi, että sekä hän että hänen poikansa ovat käyneet armeijan. Presidentti sanoi, että hänellä on oikeus kaikkiin tärkeisiin tietoihin ja silti nukkuu yönsä hyvin. Hän vakuutti, että suomalaiset ovat realisteja, ettemme pelkää Venäjää, vaan tunnelma maassa on rauhallinen. Tietenkin tentattiin Stubbin erityissuhteesta Yhdysvaltojen presidentin golfkaverina. Stubb on painottanut hänelle liittolaisten tärkeydestä.
Ja lopuksi tietenkin ranskalaistoimittajat Ali Baddou ja Marion L’hour halusivat tietää, mitä Stubb pitää Ranskasta. Hän kertoi rakastavansa Ranskan kulttuuria, ravintoloita, ruokaa ja lomailee mielellään maassa. Myös hänen vaimonsa ja lapsensa puhuvat ranskaa.
Itse kuuntelen mielelläni France24-uutiskanavaa. Siinä uutiset ovat onneksi englanniksi. Se on ranskalainen, maailmanlaajuinen, ympärivuorokautinen television uutiskanava, joka aloitti lähetykset melkein parikymmentä vuotta sitten. Kanavan omistaa France Télévisions -yhtiö.
Miehistä yksinäisin -kirjailijatähti
Näin kirjailija kuvaa itseään, jonka lapsuusvuosien ydinkokemukset olivat rankat – isän ja isoisän surmat Meksikon vallankumouksen väkivaltaisissa ja mielivaltaisissa teloituksissa, myös äidin kuolema varhain. Oletko kuulut meksikolaisesta kirjailijasta nimeltä Juan Rulfo (1917-1986)?
Espanjalainen vävyni suositteli minulle hänen kirjaansa Pedro Páramo. Juan Rulfoa pidetään yhtenä merkittävimmistä latinalaisamerikkalaisista kirjailijoista, vaikka Pedro Páramo jäi hänen ainokaiseksi romaanikseen. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran jo -50 luvulla ja siitä tuli tienviitoittaja maagiselle realismille. Romaani vie meksikolaiseen kulttuuriin, uskomuksiin: kaoottinen ja kaunis Meksiko!
Mainitaan, että hän luki nuoruusvuosinaan pohjoismaisia kirjailijoita mm. Frans Emil Sillanpäätä. Elantonsa hän tienasi autonrenkaiden myyntiedustajana ja maahanmuuttoviraston virkamiehenä. Koska olen kirjastojonossa sijalla 40 tai jotain, siispä katsoin Netflixistä elokuvana. Elokuvassa mies etsii isäänsä Pedro Páramoa kaupungissa, jota piinaa väkivalta ja täyttymätön rakkaus. Ohjaajan toive on, että katsojat nauttisivat elokuvasta ja kaikki etsisivät omaa Pedro Páramoaan.
Gabriel Garcia Márquez on sanonut, että kirja on kaunein espanjan kielellä kirjoitettu teos (1955), ja että romaanin lukemisen olleen hänelle ratkaiseva kokemus. Marquezin menestysteos on Sadan vuoden yksinäisyys (1967). Odotan kiltisti omaa vuoroani kirjastojonossa!
Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen, kun kuulet sanan Meksiko?
Minulle tulee mieleen tequila!
Tarkista tärkeät asiat
Viisitoistavuotias Alexander lopetteli juuri ateriaansa. Sitten hän nousi ja avasi jääkaapin oven. Kysyin, mitä vielä kaipaat. Hän vastasi, en mitään, tarkistin vain, vieläkö illaksi jäi ruokaa! Minua hymyilyttää, aina kun muistan tuon.
Ole lempeä itseäsi kohtaan!
