Selasin kirjastossa vanhoja kellarivaraston lehtiä. Etsin yhtä sukujuttua, jonka muistin lukeneeni. Sitä en löytänyt, mutta paljon muuta ja alkoi tuntua historian makua, kuin olisi vuosituhat vaihtunut – niin kuin olikin. Yksi SK artikkeli vuodelta 1981 jäi hyvin mieleen: Teillä eurooppalaisilla on huono onni. Ja Suomi oli luisumassa tilaan, jossa kasvu on hidasta, mutta inflaatio nopeaa. Suomesta Inflandia.
Muuttuuko kieli ja mihin suuntaan
Samaisessa lehdessä päiviteltiin tuttua kehitystä: englantia on sekoittunut jokapäiväiseen puheeseen myös muissa eurooppalaisissa maissa: onko ranskalaisten äidinkieli franglais (le playboy, le babysitter) tai saksalaisten denglish (die Talkshow, das Interview). Samoin japanilaiset juovat Orenji Jiusua (orange juice), moskovalaiset juo viskeyn tai dzhin-in-tonikin. Ja työtä he tekevät kompuutterilla. Näin kirjoitettiin silloin, kun Ameriikka oli Reagan-maa. Suomalaiset käyttävät shave lotionia, pukeutuvat blazeriin ja bootseihin, syövät chipsejä ja juovat dry martineita. Kirjoitin fingelskasta artikkelin aiemmin.
Pitäisikö tehdä jotain? Edelleen sanottiin, että murre on menossa muodista. Onneksi tämä on kääntynyt aivan päivävastaiseksi. Murteet ovatkin muodissa. Vai luinko väärin, ehkä se olikin, että murhe on menossa muodista.
Pohjois-Koreakin tähtäsi nykyaikaan, jopa ryhtyi maksamaan vanhoja paperikonevelkojaan Suomelle. Mutta oli silti kaukana teknologian kehityksestä, koska lännessä perustettiin jo Taivaallinen huoltoasema: sukkula aloitti tekokuiden huollon ja korjauksen.
Iso mies uskoo joulupukkiin! Niilo Tarvajärvi: jos täällä ei ymmärretä kaikkien aikojen matkailuidean päälle, niin menköön Joulupukki Ruotsiin!
Euroopan Neuvoston asiantuntijat kävivät ihmettelemässä, eikö Suomessa edistytä lainkaan! EN:ssä tiedetään, että Suomessa on Euroopan huonoin maakuntatason hallinto!
Tampereen värikkäät johtajat
Talvilomalla lähdin Tampereelle yhdeksi päiväksi. Sen aikana ehdinkin käydä mm. Tallipihan suklaapuodissa, Taitokeskuksessa, sekä Ideaparkissa Lempäälässä. Hervannassa ajeltiin raitiovaunulla.
Joku mainitsi, että Tampere ei täytä Euroopan unionin tilastoviraston oikealle kaupungille asettamia vaatimuksia. Eurostatin mukaan kaupungin asukasluvun pitää olla yli 50000 asukasta ja asukastiheyden 500 asukasta neliökilometrillä. Olikohan kuntaliitoksia tehtäessä edes ajateltu, mitä niistä seuraa?
Nykyään Tampereella ei ole kaupunginjohtajaa vaan pormestari. Tuli mieleen tammikuinen uutinen, kun uusi pormestari otatti itsestään edustuskuvat, jotka olivat kalliinpuoleiset lähes 4000 euroa ilman arvonlisäveroa. Hän perusteli niitä, että ne ovat välttämätön työväline kaupungin asioiden hoitamiseen.
Tampereen kaupunginjohtaja teki historiallisen katoamistempun vuonna 1984. Ja muut kaupunginisät pohtivat pitäisikö asialle tehdä jotain. Hän sai syytteen lahjusten vastaanottamisesta, mutta haasteen antaminen ei onnistunut, kun kaupunginjohtaja otti virkavapaata terveyshuoliin vedoten. Ja lähti parantelemaan verenpainetautiaan autoilemalla Euroopassa. Kuukauteen hän ei ollut yhteydessä kehenkään. Vaimokaan ei tiennyt, missä mies kulki.
Nykypäivän suomalaista rikoskirjallisuutta ja hieno vaellusromaani
Kirjailija Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee, 2025 -kirja on niin kaunista kieltä, että sitä lukee ilokseen. Älykäs ja jännittävä lukukokemus.
Tommi Kinnusen vaellusromaani: Ei kertonut katuvansa, on romaani viidestä suomalaisesta naisesta, jotka päästetään norjalaiselta vankileiriltä. Keväällä 1945 sota on loppunut ja saksalaiset ovat paenneet Norjasta. Norjalaisten nöyryyttäminä, hiukset kaljuksi ajeltuina, nälissään, matka täynnä vaaroja, kärsineinä he aloittavat matkan jalkapatikassa läpi autioksi poltetun Lapin.
Myötätuntoinen norjalainen on auttanut naiset Suomen rajalle Kilpisjärvelle ja varoittanut heitä miinoista. Tienviittoja ei ole. Etsiessään yösijaa, ja sateensuojaa he ovat liian väsyneitä huomatakseen, että saksalaisten jättämässä korsussa on ansa – miinalanka. He törmäävät myöhemmin suomalaiseen rajamieheen, joka alkaa vaatimaan asiakirjoja. Yksi naisista hoitaa nokkelasti kohtaamisen. Ja jälkeen päin jännitys laukeaa pursuavana huumorina.
Olen joka hetki naisten puolella – mutta sodanjälkeinen Suomi ei ota heitä avosylin vastaan. Kirja kuvaa yhteiskunnallista murrosta taitavasti. Naisten keskinäinen dialogi on verratonta, nauroin ääneen monessa kohdassa, teksti on mainion tragikoominen. Sydämeenkäypä romaani.
Talvilomalla tapahtunutta
Tampereelta poikkesin kyydissä Lahteen, jossa yövyin Kipan ja kolmen koiran kaverina. Kun Kipa lähti maanantaiaamuna töihin, menin Pajulahteen veljen loma-asunnolle, jossa tulikin vietettyä useampi vuorokausi hyvässä seurassa.
Oscar, Alexander ja Eric pilkkivät ja saunoivat, minä kävin potkukelkka-ajelulla ja taluttelin mustaa labradorin noutajaa Pontsoa. Illan tullen porukan yhteiset ateriat kruunasivat päivän.
Joke kaatoi yhden suuren koivun ja kaksi honkaa, joita Anna-Stina ja Eric auttoivat oksastamaan, minkä jälkeen ne vedettiin traktorilla pihapiiriin, jossa Mia aikoo tehdä niistä polttopuita.
Talvimaisemat olivat kuin postikorteissa. Pihapihlajassa bongasin käpytikan ja harmaapäätikan sekä tali- ja lapintiaisia. Vierumäen Matkakeidas toivotti tervetulleeksi raikkaalla menullaan. Heinolan suurkirppikseltä löytyi kaikenlaista, mitä ei todellakaan tarvinne.
Kotona Turussa jäinen Aurajoki houkuttelee kävelijöitä, hiihtäjiä ja pyöräilijöitä.
Kestäviä hankia ja jäitä!
