Tästä blogista löydät vuosien varrella kertyneitä ajatuksia ja kokemuksia elämästä, hyväntuulisesti ja lämmöllä. Runosuoni sykkiköön; tervetuloa uudelle vuosikymmenelle! Vietän talvet Barcelonassa ja kesät Suomessa. Kumpikin näyttää parhaat puolensa ja antaa suunnattomasti virtaa minulle. Kotimaa on tietenkin sydämen asia.

Kuinka sitten päädyin Barcelonaan? Olin jo aiemmin asunut USA:ssa, Ruotsissa ja Etelä-Afrikassa sekä lukemattomilla paikkakunnilla Suomessa. Itseasiassa lopetin laskemisen kolmannentoista muuton jälkeen, ja silloin oltiin vasta 1980-luvulla. Kynnys hypätä uuteen maahan, uuteen kulttuuriin ja uuden kielen opetteluun ei siis ollut liian korkea, vaikka hieman hirvittikin. Tyttäreni perhe toi pelastustyynyn. Ajattelin, että vierivä kivi ei sammaloidu ja lähdin tammikuisesta Turusta. Saavuin Barcelonan pahimpaan talveen. Lämpötila oli melkein sama lähtö- ja saapumispäässä. En siis kokenut tulleeni lämpimään etelään. Sittemmin on kyllä lämpöä riittänyt ja hiki on tullut myös paikallisten kanssa touhutessa ja joka päivä hämmästyn paikallisten tapoja ja erilaisuutta. Tuntuu, että kanssakäyminen ja ihmissuhteet ovat täällä ykkösenä.

Onneksi näin, koska saapumiseni jälkeen meni vain pari päivää, kun lukitsin itseni ulos. Istuin käytävässä portaille ja mietin mitä tehdä. Hetken päästä avautui naapurin ovi ja Emerita-rouva kysyy tietenkin espanjaksi Miten voin auttaa? Lähdettiin yläkertaan etsimään englanninkielen taitoista setvimään juttua. Pilar avasi oven, hänellä oli pari lasta jaloissa, jotka puhua pulputtivat. Pilarin talvitakki päällä ja hänen antamanssa viisi euroa taskussa lähdin hakemaan vara-avaimia. Naapuriapua tarvitsin myös kaasupullon vaihdossa. Emerita-rouva kallisteli pulloa ja kuulosteli onko vielä kaasua. Kun kadulta kuului muutaman päivän päästä butano-miehen pullojen kalina kolmanteen kerrokseen, hän soitti ovikelloa Mene nyt ostamaan uusi pullo!

Marja-Leena