Islanti – Satujen saari

Islanti – Satujen saari

Satumainen saari Islanti

Sain lahjaksi Satu Rämön kirjan HILDUR, johon oitis tykästyin. Islannin saareen sijoittuva omituinen rikossarja piirtyy henkeäsalpaavan vauhdikkaasti dekkarikirjassa, jossa on islantilaista mystiikkaa höystettynä raikkaalla suomalaisuudella. Eipä ihme, että kirjaa on myyty jo satatuhatta nidettä. Onneksi tarinalle on luvassa jatkoa, koska Hildur on trilogian ensimmäinen osa. Luin kirjaa lähes taukoamatta!

Satu Rämö on aiemmin kirjoittanut Islantiin sijoittuvia matkakirjoja. Sen huomaa dekkaristakin, islantilainen arkielämä ja luonnon kuvaus ovat huikeita! Sain kulkea Hildurin mukana aivan ihanan retken Islannissa. Nyt tekee mieli pakata reppu ja lähteä satumaahan vaeltamaan!

Islannissa kaikkien asukkaiden sukuselvitys digitaalisena

Kirjan mukaan, Islannissa on jokaisen saatavilla parilla klikkauksella omat sukujuuret aina hamaan alkuun. Internet yhteys riittää. Jokainen, jolla on islantilainen henkilötunnus on merkitty digitaaliseen sukupuuhun ns. Islantilaisten kirjaan, josta kuka tahansa voi hakea omat tai toisten sukutiedot ensimmäiseen islantilaiseen saakka.

Itse tuhersin aika kauan omien sukujuurteni selvittämisessä. Tietenkin maksamalla tai palkkaamalla ammattisukututkijan oman sukupuun selvitys käy Suomessakin käden käänteessä.

Mies ilman etunimeä

Sukututkimuksen yhteydessä etsiskelin erilaisista digilähteistä tietoja. Nimipalvelusta voi hakea suku- tai etunimellä mm. tilastoja. Niinpä toimeliaana naisena kolusin vanhempieni kotipaikan tietoja. Siellä lapsuusmaisemissani asui erikoinen henkilö, jolla oli merkillinen sukunimi Markunsaari, hänen etunimeään en koskaan tullut tietämään, koska sitä ei käytetty tai sitä ei ollut. Lapsena olin ymmälläni etunimen puuttumisesta.

Tiedättehän tarinan, kun Helmi Järvi vastasi puhelimeen Järven Helmi, niin sittemmin hänen lapsenlapsensa otti sukunimekseen Järvenhelmi. Mutta Markunsaaren nimeen se ei oikein trimmaa. Tilastojen mukaan Markunsaari nimisiä henkilöitä on ollut alle viisi. Nykyään ei enää yhtään.

Markunsaari oli nuohooja, hän ilmestyi säännöllisin välein kotiimme ammatinmukaisessa vyötetyssä haalarissa, omaperäinen lakki päässään ja selässään harjat, vaijerit ja kauhat. Muistan vieläkin äänen, joka syntyi kun hän kaapi nivelkauhalla tuhkaa uunien tuhkaluukuista. Ja jutusteli samalla. Hänen läsnäolonsa huomattiin kyllä! Nuohoojan tuleminen tarkoitti Markunsaaren ilmestymistä paikalle. Samaan tapaan kuin lapsilta kysyttiin Kekkosen aikakaudella presidentti-instituutiosta, niin heille se oli synonyymi Kekkoselle.

Nuohousta on tehty läpi historian ja se on välttämätön ja arvostettu osa yhteiskuntaa. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin savuhormien ja tulisijojen puhdistus ja tarkistus. Kiinnostaako ammattina? Nuohoojan näkeminen tietää aina onnea!

Hädässä ystävä tunnetaan

Minulla on kaveri, jolle voin soittaa koska vaan ja kertoa jostain vaikka pienestäkin hankaluudesta. Ja kun olen kertonut sen hänelle – ongelma ratkeaa melkein kuin itsestään! Olen huomannut monta kertaa – kuinka onnekas olen.

Satuiluako?

Näin ennakkoäänestyksen aikana, tulee mieleen pieni pyyntö tuleville kansanedustajille, että he muistaisivat parlamenttiin päästyään, ketkä heidän toimeksiantajiaan ovat ja keiden asioita heidän pitäisi ensi sijaisesti ajaa.

Maailman onnellisimmat kansat, kolmen kärki Suomi, Tanska ja Islanti. Kuudetta kertaa suomalaiset maailman onnellisin kansa! Tämähän alkaa näännyttää jo!

Marja-Leena