Juhlat kotimaassa
Talviunilla? Inspiraatiota odotellessa, menin itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin. Odotin lippuja edellisellä viikolla kirpeässä pakkassäässä puolisen tuntia. Osa jonottajista oli tullut jo heti yhdeksän jälkeen, vaikka ovet avautuivat puolilta päivin.
Turun konserttitalolla – tuntia ennen konsertin alkua nautimme lämpiössä kahvit ja leivokset. Turun filarmonista orkesteria johti kapellimestari Jutta Seppinen. Aluksi jouset soittivat Melartinin, Sibeliuksen ja Sallisen musiikkia, pormestari piti juhlapuheen, jonka jälkeen orkesteri täydentyi puhallinsoittimilla ym. ja kuultiin Merikantoa. Sibeliuksen Finlandia herkisti yleisön ja lopuksi lauloimme seisaaltaan Maamme-laulun.
Myöhemmin illalla seurasin iltaseitsemältä alkanutta tasavallan kättelymaratoonia presidentinlinnassa, kunnes iltauutiset sen keskeyttivät. Katsotaanpa, miten naapuri juhlii.
Naapurissa juhlittiin isosti
Seurasin tv:stä Nobel-illallisia, jotka pidettiin Tukholmassa. Hopeaa iltapuvuissa ja koristeissa, kaikkialla kimalteli korut ja kuninkaallisten tiarat! 1300 vierasta olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Mainittiin, että prinsessa Sofian yllä oli suomalaisen Andiatan iltapuku. Suomenkielistä tekstitystä ei ollut saatavilla, joten pärjään omillani.
Perjantain Nobel-konserttia johti Tukholman konserttitalolla kapellimestari Esa-Pekka Salonen. Niinpä Salosta haastateltiin sunnuntaina illallisten yhteydessä. Hän puhui muuten oikein hyvää ruotsia. Salonen toimii San Franciscon sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana ja sanoi kärsivänsä juuri aikaerorasitusta. Nuorin illallisvieras saapui Norjasta. Kirjallisuuspalkinnon saaneen norjalaisen Jon Fossen 11-vuotias tytär. Toimittajan uteluja, mitä salaisuuksia vierustoverit hänelle uskoivat, joko hän ei ymmärtänyt tai ei halunnut vastata.
Juhlaruokana tarjottiin turskaa rapukastikkeessa, viime kesänä poimittuja metsäsieniä sekä kuivattuja, syötäviä kukkia, jotka oli rullattu läpinäkyvään kääreeseen. Mistä kääre oli tehty jäi minulle arvoitukseksi, mutta kaunista oli. 200 kokenutta tarjoilijaa asteli paririvissä tarjottimien kanssa.
Yksi kommentaattoreista oli Puutarhakausi-ohjelman kokki Tareq. Raportoidessaan toimittajat maistelivat juhlaruokaa tv-kameroiden edessä ja kehuivat ruuat maasta taivaaseen. Floristi ja kukka-asetelmien luoja kertoi, että kukat oli tuotu San Remosta. Juomalasien kannat hohtivat kuin kulta! Fantastista! Jälkiruoka koostuu suklaasta, puolukoista sekä marengista. Jätän juhlijoille jäähyväiset tässä kohtaa ja lähden nukkumaan.
Naapureista puheenollen, yläkerran naapuri soitti kysyäkseen, onko kaikki hyvin. Koska ei olla nähty pariin viikkoon, vaikka yleensä nähdään lähes päivittäin. Kaikki hyvin täällä. Ja heilläkin olivat asiat hyvin.
Kirjojen matkassa
Luin Hemingwayn kirjan Jäähyväiset aseille. Kirjan tapahtumat sijoittuvat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta sen viehätys onkin siinä, että se tuntuu ajattomalta. Tapahtumien odottamaton loppu vain sai minut hetkeksi tolaltaan – mutta vain hetkeksi.
Varasin jo jouluksi lukemista kirjastosta. Anna-Stina johdatti minut tämän kirjailijan jäljille. Amerikkalainen 27-vuotias kirjailija Rebecca F. Kuang on kirjoittanut teoksen nimeltä Babel. Se on mystinen kertomus kiinalaisesta orpopojasta, joka pääsee Oxfordin Kuninkaalliseen Kieliakatemiaan – joka tunnetaan myös nimellä Babel.
Blogini on vihdoin päivitetty ja toivotan kaikille kiinnostavia lukuhetkiä.
Marja-Leena
