Barcelonan lämpöön

Norwegian on herännyt koronaunestaan. Lähdin ennen juhannusta Barcelonaan. Kaupungissa on kuumaa, vilkasta ja värikästä. Loma on täynnä vipinää. Ensimmäiseksi riennän tuttuun Lidliin ostoksille, sitten vihanneskauppiaalle hakemaan jättitaateleita. Niiden hinta on noussut huomattavasti, melkein kaksikymmentä euroa per kilo, viimeksi ne maksoivat alle viisitoista.

Da Vinci -kahvilassa istun hetken, kun jo metro kutsuu kiiruhtamaan ajelulle. Lähden Niilon kanssa ostoskeskus Gloriesiin, Carrefour-kaupassa on lapsille maailmanpyörä, jossa keinumme hetken. Metrolippujen hinnat eivät ole onneksi nousseet. Niitä kuluukin roimasti, kun nelivuotias haluaa ajaa metrolla päivittäin, sitten päädytään ratikkaan ja paluumatka taitetaan bussilla. Toinen isoäiti ottaa eväät mukaan metroreissuille – sitten jaksaa! Bussin ikkunasta seuraan, kun Avinguda Meridianan keskellä pujottelee rullasuksihiihtäjä!

Vierailen yhtenä iltana Museu Etnològic de Barcelona. On todella jännittävä paikka. Jokaisella maanosalla on oma osastonsa. Ja toisena päivänä kolmikon Alex, Eric ja Niilo kanssa nautiskellaan Burger Kingissä. Ilmaisena museosunnuntaina käyn Sant Pau -sairaalassa Ericin kanssa. Sen puisto on aivan ihana!

Kuvan keltaiset pallot ovat kynttilöitä, sisällä on monta kynttilänsydäntä.

Piispan pitämä sunnuntaimessu Sagrada Familiassa on erikoinen. Se on suunnattu kutsuvieraille, joita ovat ukrainalaiset ja ao. seurakunnan jäsenet. Mutta onnistun pääsemään muutaman sadan muun joukossa sisään. Iltapäivä menee tyttären anoppilassa valtavan lounaan merkeissä. Siellä on myös heidän Barcelonassa asuvia sukulaisia. Kovia puhumaan nämä espanjalaiset!

Seuraavana päivänä galicialainen lounas Baixa Limia -ravintolassa, sitten suoraan kampaajalle. Kella Nails hoitaa kynnet. Maauimalaan pari kertaa viikon aikana. Ostoksille vaikka mitään ei tarvitsekaan, mutta alennusmyynnit ovat kaoottisia. Joudun palauttamaan ostoksia pariinkin kauppaan, kun innostuin liikaa.

Sovin tapaamisen entisen naapurini Elisabethin kanssa Katalonian aukiolle El Corte Ingles -tavarataloon. Miten ihana nähdä pitkästä aikaa, mutta aivan kuin välimatkaa tai -aikaa ei olisi lainkaan ollut. Menemme Ravalin kaupunginosaan, ja askellamme sen kapeita katuja.

Illastamme Manila-ravintolassa ja tapaamme sattumalta hänen ystäviään. Yksi heistä kertoo tyttärensä asuneen viisi vuotta Suomessa ja käyneensä useamman kerran tapaamassa häntä.

Kuvaamme vanhoja taloja. Lopuksi ostetaan tarvikkeet Pancit Bihon -riisinuudeli ruokaa varten, jonka aioin tehdä Elisabethin ohjeiden mukaan perheelle seuraavana päivänä. Ilmeisesti se onnistuikin, koska ruoka katosi hyvää vauhtia pannulta. Löysin muuten samoja nuudeleita Turusta Eerikinkadulta Wiklundin kupeessa olevasta Thai Deli kaupasta. Sama merkki Wai Wai -Vermicelle de riz!

Vävyni Oscar hankki liput uusimman Indiana Jones ensi-iltaan. Sinne mentiin porukalla, ja jälkeen päin illallisella nuoret olivat niin innostuneita, että haluavat nähdä kaikki sarjan elokuvat. Itsekin unohdin välillä olevani teatterissa.

Mandariinit ovat alkaneet kypsyä entisellä kotikadullani, se hieman herkistää. En muista koskaan tehneeni näin vilkasta matkaa. Tämän jälkeen tarvitsee lomaa, kuten Oscar oli sanonut muutaman päivän huvipuisto Port Aventurassa vierailtuaan!

Tulomatkalla Tukholmassa tihuuttaa vettä, Pohjolan sää palauttaa ruotuun: yli kolmenkymmenen asteen lämmöstä tulleena kolmetoista astetta tuntuu hieman kolealta!

Viikon päästä lähden automatkalle halki Suomen!

Marja-Leena