Itämeren aalloilla
Lähdin entisten työkavereiden kanssa Piknik-risteilylle kääntymään Maarianhaminassa. Uusi Viking laiva Gloria oli komea ja kokematta. En millään voinut vastustaa, kun kaveriporukka tilasi matkaliput ravintolaillan päätteeksi. Tiina oli matkanjohtajana, hän piti töistä vapaapäivää. Naurettiin niin, että olivat vatsalihakset saada krampin. Kysyttiin menomatkalla tuliaisten rajoituksista, mutta tax-free-myymälän Tuomo sanoi: viekää mitä jaksatte kantaa!
Oli ihanaa istua tuulesta huolimatta laivan peräkannella auringossa, nauttia saaristonäkymistä ja kaveriporukan jutuista. Laivanvaihto Maarianhaminassa. Joskus olen kuullut ulkomaalaisten ihmettelevän, että matkustetaan laivalla menemättä minnekään! Siinähän se juju onkin, me suomalaiset ollaan mysteeri!
Marjaana taas teki töitä konferenssitiloissa tiiminsä kanssa, mutta poikkesi lounaalle ja työpäivän päätteeksi seuraamme. Oli mahtavaa tavata ‘Barcelona-ryhmän’ lisäksi parikymmenpäinen lauma entisiä työkavereita. Paluumatkalla laivan nimi oli Grace ja jotkut saattoivat noudattaa Tuomon ohjeita!
Teelusikallinen Ceylonin kanelia kahviin
Maija neuvoi laittamaan kahviin kanelia. Olinkin kokeillut sitä jo ostamalla kanelilla maustettua kaurapohjaista kahvimaitoa ja kukapa ei olisi nauttinut kanelipullia kahvin kanssa. Tutkimukset osoittavat, että säännöllinen kanelin nauttiminen voi auttaa kehosi luonnollista vastetta insuliinille. Tämä saattaa auttaa kehoasi hallitsemaan verensokeritasoja, tällaista tietoa tarjoilee internet.
Mieli muuttuu, muuttuuko ihminen
Muistan melkein tarkalleen, ainakin minulla on jonkinlainen mielikuva siitä, kun 90-luvulla Neuvostoliitto romahti ja rajat aukenivat. Venäläisiä turisteja alkoi virrata Suomeen, alkuun tulivat myös pikkurikolliset. Muistan kun Niinivaaralla Joensuussa oli tv- ja pienkoneliike. jossa myytiin kaikenlaista elektroniikkaa. Kaupan ikkunaan ilmestyi iso lappu venäjäksi ‘vain yksi venäläinen kerrallaan’. Kun sitten alkoi vauraiden venäläisten ostosmatkat jo olla yleisiä, kauppias vaihtoi lappuun tekstin ‘puhumme venäjää’ muotoon.
Samaan hengenvetoon voin muistella, kun aamuvarhaisella parkkeerasimme Tukholmassa Hötorille odottamaan kauppahallin aukeamista. Lauantain herkkuhetki olivat maukkaat ryska piroger. Venäläisten piirakoiden mausteinen sisus muodostui sipulista ja kaalista. Hallin luona oli muuten hiljaista, kun paikalle porhalsi suomalainen perhe, ilmeisesti aamulaivalta. Samalla kun kaksi aikuista ja kaksi lasta asettautuivat kameran eteen, mittaili äiti meitä olkansa yli harmistuneen näköisenä ja tokaisi, että siirrytään muualle, muuten tulevat kaiken maailman konkelot kuvaan.
Svetlana Aleksijevitš
Syntyjään ukrainalainen kirjailija kokoaa teoksen antamalla ihmisten itse kertoa tarinansa. Haastattelut ovat niin henkilökohtaisia, että melkein voi tunnistaa henkilöt. Sinkkipojat-kirja syntyi Afganistanin sodan kokeneiden sotilaiden, upseereiden, sairaanhoitajien, lääkäreiden, äitien, isien, vaimojen, tyttöystävien, prostituoiden haastatteluista. Joskus nauratti tapa, jolla he kertoivat, mutta useimmiten suretti sodan mielettömyys. Nyt kaikki toistuu jälleen Ukrainassa…
Matkavalmistelut Barcelonan kesään
Tyttären perhe lensi kotiinsa Barcelonaan koulujen suljettua ovensa ja kutsuivat minutkin sinne Katalonian ihmekaupunkiin. Tule kevyin kantamuksin, täällä ei muuta tarvita kuin shortsit, sanoo Anna-Stina. Lennän sinne iloisin mielin!
Hyvää Juhannusta!
Marja-Leena
