Yksi on Suomen kesä. Toinen Barcelonan. Suomen kesään kuuluvat iloiset kesävieraat ja -vierailut. Puistokonsertit ja Piknik-risteilyt. Tapahtumia on tosi paljon jokaiseen makuun.

Kerroin aiemmin juhannuksen vietosta Barcelonassa. Koulut loppuvat silloin ja kaupunkilaiset vaeltavat rannoille ja puistoihin. Lähdenkin juhannukseksi Barcelonaan!

Siitä tulikin mieleen, kun luin erinomaisen espanjalaisen kirjan:

Tervapääskyt

Fernando Aramburu kertoo hienon tarinan madridilaisen korttelin ihmisistä. Päähenkilö on filosofianopettaja Toni, joka on väsynyt elämään. Hän on päättänyt ennalta kuolinpäivänsä, se on kun tervapääskyt palaavat muuttomatkaltaan – noin vuoden kuluttua. Koiran lisäksi Tonin ainoa ystävä on Siistikoipi, joka menetti toisen jalkansa Madridin suurimman juna-aseman Atochan terrori-iskussa. Toni rakastaa edelleen Amaliaa, mutta ex-vaimon ratkaisut saavat hänet ymmälle ja tilittää ajatuksiaan elämästä huumorilla ja sarkasmilla.

Tonin aloittaessa filosofian opinnot, isä ei uskonut poikansa saavan elatusta valitsemallaan alalla: Olisi parempi olla odottamatta liikoja. Espanja ei ole filosofian luvattu maa. Täällä on liian kuuma ja siksi tämä on uimarantojen, tavernoiden ja kansanjuhlien maa. Vaikka espanjan kielestä on moneksi, syvälliseen pohdintaan se ei soveltunut. Kielemme taipuu erinomaisesti metaforiksi, kaskuiksi, kirosanoiksi ja balladeiksi. Lopulta hän antoi periksi: Hyvä Aristoteles, hyvin sinä pärjäät.

Aramburun kuvaukset ovat niin herkullisia, että tekee mieli lähteä Madridiin. Aiemmin luin kirjailijan teoksen Äidinmaa. Molemmissa kirjoissa perhe on tärkein. Kuvaukset ovat hyvin intensiivisiä, mutta silti hieman arvoituksellisia. Syviä ajatuksia…rakkautta ja sen puutetta. Kääntäjä Sari Selander on loistava!

Lainasin kirjat kirjastosta. Kannattaa tutustua molempiin.

Herkkiä hetkiä satamassa

Kuntolenkillä poikkesin Satamassa ruokakauppaan, sen pihassa pyyhki kyyneleitä työvaatteissaan nuorehko mies. Hän poisti kuulokkeet ja sanoi, ettei voinut itkemättä kuunnella Celine Dionin kappaletta Power of Love.

Liikutuin itsekin, kun tulin Linnankadulle, Fleminginkadun kulmaukseen, siinä törrötti palaneet kattorakenteet. Lähes 200-vuotias suojeltu, suurehko uusrenssanssityylinen talovanhus oli kokenut kovia.

Patioelämää

Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä olisin niin iloinen nähdessäni variksia! Mutta tänä aamuna olin! Viime kesänä patioaltaassani pesi heinäsorsa. Viikko viikon perään seurasin tilannetta huolestuneena.

Aamulla heräsin meteliin. Kaksi variksenpoikasta vastusteli lähtöä, vaikka hätistelin oikein kunnolla. Kun ne olivat kaikonneet, olin sulkemassa ovea ja patiolta kuului vieläkin ääntä…. Löysin yhden vieraan huputetun tuolipinon alta.

Sitten harmittelin, että ajoin sen kaverit pois ja tämä jäi huolehdittavakseni. Hyppelehti vain. Neuvottomana menin suihkuun, ja jätin oven raolleen – pian kuulin, veljet olivat palanneet sen tueksi ja metelöinti oli vieläkin vaikuttavampaa, ne konsertoivat lujaa ja käskevästi. Näyttivät mallia: hyppäsivät kaiteelta alas ja ylös. Yllätyin, että variksetkin sen tietävät: kaveria ei jätetä. Pian kaikki kolme lensivät pihan yllä kaaressa ja hävisivät sinne minne kuuluvatkin – omille teilleen!

Hyvää matkaa!

Marja-Leena