Ensimmäinen ruokaan liittyvä muisto

Elli-mummoni merkitsi minulle hyvin paljon. Muistoni hänestä ovat toisaalta hyvin selkeitä. Mutta toisaalta hämyisiä kuin aamuauringon valaisema huone. Olen alle viisivuotias, istun hänen viereensä. Voiko niin varhaisia muistoja syntyä? Tuvan lattialaudat on maalattu antiikin vihreäksi. Mummoni oli syntynyt 1877. Hän oli käynyt kaksi viikkoa kiertokoulua, jolloin hän oppi lukemaan ja laskemaan, mutta ei kirjoittamaan.

Täytekakkupainajainen

Vähemmän harmoninen muisto on syntynyt alle tai juuri alakouluikäisenä, kun olemme siskojeni kanssa pyhäkoulussa ja päätteeksi on mehutarjoilu. Kahvipöydässä on täytekakku, jota tilaisuuden emäntä jakaa lasten lautasille. En haluaisi ottaa kakkua, mutta siitä ei voi kieltäytyä. Istun kauan kakkulautanen edessäni ja urakka tuntuu toivottomalta. Samainen emäntä itkee aina laulaessaan virsiä hyvin voimakkaalla ja värisevällä äänellä. Katson aina hänen kasvojaan, kun kyyneleet valuvat. Nyt on minulla itku lähellä.

Kuumaa appelsiinimehua

Koulussa on hiihtokilpailut. Olen hävinnyt Annelille. Se ei tunnu pahalta, koska hän on niin vahva hiihtäjä ja hänellä on oikeat kilpasukset. Hiihdin niin lujaa kuin pystyin. Jyrkässä Ollinmäen rinteessä oli yhdeksänkymmenen asteen mutka. Katsoin alas lumiseen rotkoon ja tuntui onnistumiselta, että pysyin pystyssä väsymyksestä huolimatta. Kilpailujen jälkeen, joita oli tiuhaan, istutaan omiin pulpetteihin luokassa ja keittäjä tuo meille kuumaa appelsiinimehua.

Kreivittären kannoilla

Yksi ruokaostoksiin liittyvä muisto on, kun muutimme Turussa Majakkarantaan asumaan. Reelinkikadun risteyksessä oli silloin T-kauppa. Se oli niin hieno! Kerran satuin samaan aikaan ostoksille kuin huivipäinen kreivitär. Kuljin hänen perässään ja keräsin kärryyni samat tavarat. Yksi ostos jäi erikoisesti mieleen – hedelmäinen mysli – pidän siitä edelleen.

Millaisia ruokaan liittyviä muistoja sinulla on?

Marja-Leena