Veljeni Jussi – merikapteeni – on kyntänyt meriä vuosikymmeniä ja kun komentosilta ei vaadi aluksen päällikön huomiota, hän käyttää luppoajan lukemiseen. Hänellä on kotonaankin suurenmoinen kirjahylly (ja vielä enemmän digitaalisena), josta hän ammentaa kirjoja minullekin. Jussi itsessään on kuin kävelevä tarina, hänen juttunsa alkavat kuin kunnon merikarhulla konsanaan tyyliin: Kun menin Venezuelassa hammaslääkäriin… tai Kerran Ateenan satamassa… ja hiukset nousevat pystyyn siinä vaiheessa, kun hän kertoo kohtaamistaan merirosvoista mm. Punaisella merellä!

Jussin tuomissa kirjoissa on myös yllinkyllin seikkailuja. Mitä paksumpi kirja sen parempi – Haruki Murakamin 1Q84 oli siinä mielessä loistava, että siinä oli lähes 1000 sivua. Ja mikä kirja! Fantasiaa höystettynä japanilaisella eksotiikalla. Ahmin sivu sivun perään ja yllätyin uskomattomista juonen käänteistä.

Sitten sain käsiini Carlos Ruiz Zafónin Henkien labyrintin, joka ei sivumäärältään jäänyt yhtään vähemmälle. Olin jo aiemmin lukenut hänen kirjansa Tuulen varjo (unohdettujen kirjojen hautausmaa), joka on hengästyttävä trilleri sekä rakkaustarina. Henkien labyrintti on teossarjan monumentaalinen päätösosa. Kirjan yksi sympaattinen henkilö on Fermín Romero de Torres, joka on koukussa Sugus-karamelleihin. Kirjoja voisi kuvailla agenttitarinoiksi, jotka sijoittuvat menneille vuosikymmenille hurmaavaan Barcelonaan. Kerronta on ihastuttavaa ja pehmeää kuin seireenin laulu.

Vieläkö Sugus-karkkeja tehdään ja miltä ne maistuvat?

Aamiaiseksi valmistan banaaniletun, johon tarvitaan yksi platano ja yksi kananmuna. Kömmin sunnuntaiaamuna Dia-kauppaan, joka on kadun toisella puolella ja auki siestan alkuun. Galicialaiset kehuvat kananmuniaan maailman parhaiksi ja täytyy sanoa, että kun maistaa heidän makoisia leipomuksiaan kuten empanadaa, maissileipää ja sokerikakkua, että kyllä on hyvää! Mutta Galicia on kuuluisa myös pojistaan: diktaattorit Franco ja Fidel Castro olivat sieltä kotoisin.

Banaanilettuani varten ostin maissilla ruokittujen kanojen munia. Suomessa kaikki kanalat ruokkivat kanansa soijarehulla ainakin osittain. Siipikarjaliitosta väitetään, että se on kustannuskysymys – sääli. Seuraavaksi Kanarian saarten platanoja siirtyi pussillinen ostoskoriin. Niiden maku on ainutlaatuinen ja niissä on vähemmän tärkkelystä ja sokereita kuin tavallisessa banaanissa. Huippu-urheilijat suosivat platanoja, miksen siis minäkin, vaikka hinta on 2,19 euroa per kilo – tuplasti banaaneihin verrattuna. Ja niitä Sugus-karkkeja.

Banaanilettu teki tehtävänsä, ja sen jälkeen nautin karkkiannokseni. Tuulen varjo -romaanin mukaan Sugus on Espanjan lahja makeisteollisuudelle. Hedelmätoffee karkit maistuvat vahvasti sitruunalta, appelsiinilta ja sokerilta. Lukeminen kannattaa aina, eikö Jörn Donner olekin oikeassa?

Haluatko lukea oikein rehevän ja unohtumattoman rakkaustarinan ja samalla kauniin lukuromaanin? Tarina ajoittuu Biafran sodan aikaan 1960-luvun lopulle. Tämä kirja teki minuun vaikutuksen sillä, kuinka kauniisti ja herkästi vaikeitakin asioita voi kuvata. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa. Samalla kirja tervehdytti sieluuni jääneen vamman tv-uutisten kyllästämästä Nigerian sisällissodasta 1967-1970, joka tunnettiin Biafran kriisinä. Suomessa lapsia kehoitettiin syömään lautanen tyhjäksi, kun Biafrassa on nälänhätä!

Hauskoja lukuhetkiä itsekullekin ja kertokaa minullekin hyviä kirjavinkkejä!

Marja-Leena