Lumisia riemuja

Hirvensalon hiihtokeskus vetää porukkaa näin mukavissa talvikeleissä. Kävin siellä porukoitteni kanssa, nuoremmat laskettelivat ja nauttivat auringonpaisteesta ja hyvästä seurasta. Minulle oli riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita pulkkamäessä. Väsyneenä mutta muuten reippaana seurueemme siirtyi seuraavaan harrastukseen. Ambulanssi nouti laskettelurinteestä jonkun epäonnisen tarkkailuun kahden nuoren törmättyä toisiinsa.

Pekingin Olympiakisoissa on tullut mitaleita suomalaisille urheilijoille. Iivon suoritus 15 kilometrin klassisella oli ylivoimainen. Kansainvälinen lehdistö on suitsuttanut Iivon voittoa ja ennen kaikkea hänen kaunista elettään voittonsa jälkeen. Varsinkin ranskankielinen lehdistö on ottanut siitä kaiken irti. Oh, la belle image! Hän nimittäin palasi maalialueelle ja odotti taputtaen ja rohkaisten sekä halasi viimeiseksi tullutta kolumbialaista hiihtäjää Carlo Andres Quintanaa, joka hävisi voittajalle 18 minuuttia. Kilpailussa on aina voittaja ja viimeinen. Ja silti suomalainen hiihtäjä meni tervehtimään häntä maaliin. Tämä on pelin henki!

Suomalaista kekseliäisyyttä

Myös kaupungin kaduilla liukkaat pinnat vaanivat reippailijoita, mutta muuten on henkeäsalpaavan kaunista. Hankin uudet ulkoilukengät, jotka voi sujauttaa jalkaan – nauhattomat ja vetoketjuttomat. Sievi lupaa, että jalat säilyvät kuivina. Hankkijan Hintahulinat – niin juuri Hankkijalta! Se on Suomen johtava maatalouskauppa. Mistä muualta maalaistyttö jalkineensa hankkisi! Katselin muutenkin hiukan ympärilleni ja aion vierailla uudestaan, niin kauniita ruukkuja ja puutarhatarvikkeita! Mullanvaihto on pian edessä sisäkasveille.

Hankkija kertoo sivuillaan, että se on kerran – vuonna 1987 kun Suomessa oli harvinaisen huono sää – lennättänyt kauransiemenet Finnairin DC-10:llä Uuteen Seelantiin lokakuussa, koska siellä oli silloin kevät. Siemenviljaa ei oltu saatu tarpeeksi talteen seuraavan kevään kylvöihin. Niinpä siemenet kylvettiin Uuden Seelannin multiin, jossa se kypsyi ja laivattiin takaisin puoli vuotta myöhemmin Suomeen ja viljelijöiden kevätkylvöön.

Kevätkylvöt korjattiin syksyllä ja puimakoneet säksättivät pitkää päivää maalaistaloissa. Kiire oli korjata sato talteen ja kaikkia perheenjäseniä tarvittiin talkoisiin. Kuulaat, kuivat päivät olivat otollista aikaa sadonkorjuuseen. Poissaolovihkoon tuli kirjoitettua todellinen syy ‘puimassa’. Jouduimme siskoni kanssa puhutteluun, luokanvalvoja-opettaja sanoi ankarasti ‘ettei se ollut mikään syy olla poissa koulusta!’. Seuraavana syksynä poissaolovihkoon kirjattiinkin jotain muuta.

Kolin jäätie on yksi kolmesta, joita Liikennevirasto ylläpitää. Yli seitsemän kilometrin pituinen jäätie kulkee Kolin ja Vuonislahden välillä. Se lyhentää ajomatkaa Kolin ja Lieksan keskustan välillä noin 50 kilometriä. Tällä hetkellä jäätien avaaminen on epävarmaa, koska riittävän paksua teräsjäätä on vain parin kilometrin matkalta. Kahdenkymmenen metrin levyiseksi aurattua väylää on ylläpidetty yli 40 talvea. Kesällä Pielisen yli kulkee autolautta.

Intialainen moniottelija

Arundhati Roy on kirjoittanut kirjan nimeltä Joutavuuksien jumala (The God of Small Things, 1997). Intialaisen perheen tarina on maaginen ja täynnä elämänrikkautta. On vuosi 1969. Sukutarina Etelä-Intian Keralasta, se kerrotaan perheen kaksosten Rahelin ja Esthappenin näkökulmasta. Suku on paikallista yläluokkaa, anglofiilejä ja kristittyjä. He kaikki rikkoivat sääntöjä, kävivät kielletyillä alueilla.

Kirjailija sanoo, että häntä kiinnostaa poliittisuuden ja henkilökohtaisuuden yhdistäminen. Kirjaa on ylistetty sen jännittävän rakenteen, maagisen realismin ja huumorin vuoksi. Kirjasta maksettiin korkein summa, mitä esikoisteoksesta on koskaan maksettu. Olen lukenut kirjan aiemmin, mutta aloitin lukea sitä uudemman kerran.

Royn toinen romaani Äärimmäisen onnen ministeriö (The Ministry of Utmost Happiness), ilmestyi 2017. Siis 20 vuotta myöhemmin kuin ensimmäinen! Mutta ei tämä nainen joutilaana ole ollut. Hän on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia ja esseekokoelmia. Tämä kirja on vielä löytämättä!

Tanskalainen taiteilija

Taiteilija Strøgarth maalasi tauluja Tukholmassa aiheenaan vanha kaupunki. Öljyvärityöt on maalattu kovalevylle. Värit ovat hyvin harmoniset. Seinälläni on yksi hänen vihreänkeltaisesta siniseen murrettu värikylläinen työnsä. Hän ei ole kuuluisa maalari, mutta kun ystävystyi hänen kanssaan, hän saattoi lahjoittaa työnsä tarvikkeiden hinnalla. Tämä tanskalainen oli siitä erikoinen, että toisin kuin yleensä, hän taiteilijana käytti omaa nimeään, mutta työyhteisössä taiteilijanimeä Jensen!

Reipasta menoa kaikille!

Marja-Leena