…on nimeltään Nobel-palkitun Japanissa syntyneen brittikirjailijan Kazuo Ishiguron 1986 ilmestynyt mestariteos (An Artist of the Floating World). Kirja on suomennettu 2017. Palkinto myönnetään kirjailijalle, joka tunnevoimaisissa teoksissaan paljastaa kuilun sen illuusion takana, että voimme täysin ymmärtää tätä maailmaa.

Lautakunnan ylistys herättää uteliaisuuteni. Lukuvalinnan tekee mutkattomaksi myös se, että veljeni lähetti teoksen minulle kehujen kera! Nobel-palkitut kirjat ovat poikkeuksetta olleet lukunautintoja. Joten helppo avata opus.

Olen aivan myyty. Luulisi, että koska tarina sijoittuu maailmansodan jälkeiseen Japaniin, se olisi aivan liian vaikeaselkoinen tai jäisi etäiseksi. Mitä vielä! Vanheneva taiteilija Masuji Ono oli ennen sotaa maineikas taidemaalari. Tämä kirja ei kauan käsissäni kypsynyt. Se oli oikea herkkupala. Teksti oli sulaa vahaa, siitä halusi lisää ja lisää.

Olen aiemmin lukenut Ishiguron kirjan Ole luonani aina. Se oli futuristinen trilleri, mutta myös paljon muuta. Jos olet lukenut kirjan, tiedät, että se on jotenkin surumielinen tunnelmaltaan. Hänen eleettömän kaunis tekstinsä koukuttaa ehdottomasti. Olen antanut kertoa itselleni, että hänen kirjansa Haudattu jättiläinen on samaa luokkaa – sijoittuu muinaisille Britteinsaarille – vaellus Kuningas Arthurin valtakunnassa. Se kertoo kadonneista muistoista, rakkaudesta, kostosta ja sodasta. Hmm, oikein kiinnostavaa!

Marraskuulla tapasin entisen työkaverin panimoravintola Koulussa, joka toimii 1889 valmistuneessa entisessä uusrenessanssityylisessä koulurakennuksessa. Alkuperäinen ajatus ulkona istumisesta hylättiin heti – syynä pureva viima. Sisällä hiljaiseloa ja avaruutta. Historian luokka oli ihan tyhjillään. Ennen kuulumatonta! Olimme tavanneet viimeksi kaksi vuotta sitten Barcelonassa. Silloin oli volyymiä, kun koko ystävystrio oli saapunut pitkän viikonlopun viettoon! Tästä tapaamisesta seurasi, että joku saa lahjaksi kettukoristeiset lapaset!

Itsenäisyyspäivän lounas juhlittiin perheenjäsenten kesken. Söimme täytettyä kalkkunaa ja perunamuusia – jälkiruokana oli toscakakkua vaniljakastikkeen kanssa. Olin aikonut pyytää talossamme asuvan kivan pianonsoitonopettajan mukaan. Hänen oppilaat ovat etäyhteyden päässä. Silti tiedustelin muilta. Ja kutsu jäi lähettämättä. Lounaan jälkeen ymmärsin, miksi: virkistävät nokoset sohvalla häämötti mielessä. Nuori mies oli paiskinut kovasti töitä!

Palautin Korttitalon Syvälahden omatoimikirjastoon ns. linnun laulun aikaan. Kirjastossa oli jo pari vielä varhaisempaa kävijää! Pieni koulupoika reppu selässä oli yksi heistä. Hän olisi saanut olla kotona vielä nukkumassa! Vasta kotiin tultuani huomasin verkkosivuilta, että omatoimisuus on suljettu melkein koko joulukuun ajaksi. Aina ei voi huomata kaikkea. Kuten en heti sitäkään, että Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat on peruttu! Mutta oikein hyvä, että hyllyssäni on vielä kaksi Jussi Adler-Olsenin kirjaa odottamassa lukuvuoroa: Poika varjoista sekä Vartija.

Minut valittiin uuden taloyhtiön hallitukseen: lisää jännittävää lukemista. Mutta kivaa on olla perillä asioista.

Uudiskohteille on kuulemma tyypillistä, että alussa on rauhatonta. Niin tässäkin talossa. Ovipuhelin soi usein varsinkin lauantai-iltaisin. Koska en odota ketään, en edes kysynyt kuka soittaa. Silti tulijan onnistui päästä käytävään ja koputtelemaan oveeni. Lauri Tähkä laulaa: Mä en pelkää. En minäkään. Harkitsen kuitenkin turvaketjun ja -lukon asentamista.

Talossa on käynyt myös murtovarkaita. Muutama varasto oli kangettu auki. Sen sijaan että olisi hävinnyt arvotavaraa, niin energiajuomat oli pöllitty ja talvitakki! Varmaan melkoisia bisnesmiehen alkuja on ollut asialla. Mutta samalla siirsin autoni kesärenkaat turvallisempaan säilöön monestakin syystä. Naapurikiinteistössä paloi 5000 autonrengasta yhtenä pöläyksenä lokakuun lopussa. Tulipaloa taltuttamassa oli 100 palomiestä.

Luen parhaillaan Karin Slaughter: Menneisyyden jäljet. Kirjan päähenkilöinä ovat puheterapeutti Laura ja hänen tyttärensä Andrea. Tasainen ja lempeä Laura on asunut koko ikänsä samassa rannikkokylässä. Kun he joutuvat keskelle verilöylyä, ja Laura tappaa murhaajan – alkaa hyvin erikoislaatuinen menneisyyden selvittely, joka pitää tiukasti otteessaan.

Leon Uris Taisteluhuuto-kirja on vielä kesken. Olen huomannut pari käännösmokaa: .. sekoitti juomaansa oljella. Olki ja pilli ovat englanniksi straw. Toista kämmiä en nyt muista. Mitähän tämä kertoo minusta…

Netflixin sarja Midaksen käskyläiset koukutti heti. Sarja kuhisee espanjalaisia tähtinäyttelijöitä. Miljonäärikustantajaa kiristetään…muuta en kerro! Kudoin samalla yhdet villasukat valmiiksi. Toisesta sukasta tulikin tätä jännittävää sarjaa seuratessa vähän isompi kuin toisesta. Ei siis tietoakaan Midaksen kosketuksesta!

Sukat lähtivät määränpäähänsä. Aika kallista oli postittaminen kirjeenä, maksoi enemmän kuin langat! Olisi pitänyt laittaa R-kioskilta pakettina. Seuraavan kerran. Samalla postitin joulukortit. Ihmettelin niitä kirjoittaessa, että en muista ostaneeni tällaisia?! Tulin kotiin ja huomasin uudet joulukortit kirjetelineessä! Voisko mitenkään painaa delete ja laittaa ne uudet?

Iltalenkillä karisevat päivän huolet ja kun tankkaan itseeni vielä mukillisen kofeiinitonta rooibos-teetä ennen nukkumaanmenoa – ja Tarta de Santiago-kakkupalan – saan toivoakseni levolliset yöunet.

Marja-Leena