Lapsuuskodin lähinaapurina asui Pälkjärveltä muuttaneita evakkoja. Vanhaisäntä oli suksimaakari. Hänet on kuvattu kirjoissakin, alansa huippu käsityöläinen.

Mutta lapsena ei osannut arvostaa oikeita taiteilijoita, hänen tekemänsä sukset tuntuivat antiikkisilta. En pannut pahakseni, vaikka molemmat sukset meni poikki eräällä hiihtoreissulla. Mutta isäntä korjasi ne ennalleen monien hyvien neuvojen saattelemana.

Olisin halunnut Järvisen tehdastekoiset siniseksi maalatut sukset kuten luokkakaverillani Annelilla, joka voitti aina hiihtokilpailut. Suksista se oli kiinni, jos ei luistanut. Anneli hiihtelee nykyään Itävallassa hotellin omistajan puolisona.

Muistui mieleen suomalainen sananlasku: En minä muista, oliko se kesä vai talvi, mutta suksilla mentiin.

Näin kevään korvilla kelit ovat vaihtelevia täällä Espanjassakin. Vuoroin vedän talvitakkia korviin ja pian kun alkaa paistaa porottaa, niin joudun heittämään vaatetta pois ja kulkemaan lyhythihaisella. Barcelonassa ei näy hiihtelijöitä, mutta muutama sauvakävelijä on bongattu. Andorraan mennään hiihtämään. Siellä on virallinen kieli katalaani.

Ainut pysyvä asia on vaihtuvat kelit. Sukset ovat entiseen verrattuna aivan muuta toista ja niin on viestittelykin.

Ennen WhatsApp-aikaa oli sähkösanomat. Jos halusi laittaa pikaisen tiedon kylään tulosta, eikä ollut puhelinta talossa, lähetettiin sähkösanoma. Ja tiedätkö, mikä on telex? Telex-verkko on kaukokirjoitinverkko, jossa laitteet ovat yhteydessä toisiinsa puhelinverkon kaltaisella reititysjärjestelmällä.

Suomessa palvelun huippuvuosi oli vuonna 1985, jolloin telex-liittymiä oli noin 8 500. Mistä tiedän? Kirjoitin telexillä varaosatilaukset Eindhoveniin Hollantiin Philipsin Helsingin tehtaan konttorista.

Saattoi soittaa myös lähikauppaan, josta tiedotettiin kaikkia matkalla tavattuja ja lopulta asianosaiselle. Kiireettömämmät tapaukset tai juorut tiedotettiin kirjeellä. Rakkauskirjeet! Mustaa valkoiselle, miten romanttista.

Radiossa oli kesäisin kuulutuksia: ……lomamatkalla jossain Pohjois-Suomessa…ottakaa välittömästi yhteys kotiin.

Kuka muistaa vielä radiossa ilmoituksia merenkulkijoille: Kotka Rankki ohutta yläpilveä. Nykyään ilmoitusta kuuluisampi on suomalainen poprock yhtye, joka julkaisi levyn Alavilla mailla hallanvaara.

Kun tein sukututkimusta, tulin samalla vilkaisseeksi vanhoja sanomalehtiä. Lehdissä oli ilmoituksia, esim. isäntä ilmoitti karanneesta piiasta, jota kukaan ei saisi ottaa palvelukseen.

Tai ilmoitus kahdesta kadonneesta hopealusikasta löytyy lehdestä Karjalatar vuodelta 1874: Otsikko Kadonnut. Tietymättömällä tavalla on poistullut kaksi hopeaista Teelusikkaa, toinen pienempi, nimipuustaawit takapuolella R. Su. Jos kuka hywä ihminen saisi tiedon, niin ilmoittaisi kunniallista palkintoa wastaan R. Sormuselle Kontiolahdella. Toivottavasti Sormunen sai lusikkansa takaisin ja piika pääsi karkuun orjuuttajaansa.

Samaisessa lehdessä seuraavana vuonna 1875: Ulkomailta. Venäjän, Saksan ja Itävallan keisarit saapuvat kesäkuun alussa Ems’in kaupunkiin, ja viipyvät siellä olevassa kylpylaitoksessa kesäkuun 6 p:stä 11:n p:n.

Minulla on käytössä vanhanmallinen lankapuhelin. Kun siihen tulee puhelu, lapsenlapset ovat ihmeissään, kuinka siihen vastataan. Ja sillä soittaminenkin on seikkailu, siihen tarvitaan perehdytys.

Hyvää kevättä!

Marja-Leena