Sulosointuja korville

Suomen kielessä on paljon vokaaleja, joten kieltä pidetään kauniina ja sointuvana. L-konsonentteja sisältävät sanat kuulostavat kauniilta: liplattaa. Espanjalaiset sanovat minulle, että suomen kielen puhuminen kuulostaa kuin laulaisi. Vaikka vävy sanookin sen olevan kuin pesukoneen kalkatusta! taka-taka

Aino Ackté lausui tämän – Aja hiljaa sillalla – lauseen vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä kauneimman lauseen kisassa. Italialaiset jäivät toiselle sijalle…vai oliko se toisinpäin?

Kauniiksi mainittuja ovat sanat lilja, helmi, pilvi. Minun mielestäni kauniita sanoja ovat myös l-loppuisten – taival, sävel, kannel – lisäksi s-konsonanttiin loppuvat: utelias, lumous, maalaus. Sanan merkitys saa sen kuulostamaan vielä kauniimmalta.

Pronominit eivät ehkä pärjää kauneuskilpailussa, mutta näin persoonallisesti eräs ujo itäsuomalainen opiskelijapoika taivutti persoonapronominit: minä, sinä, hän, myö, työ, hyö.

Katsoin tv-sarjaa Tsaarin kuriiri vuosia sitten. Nimi houkutti. Tapahtumat sijoittuvat 1800- luvun Venäjälle. Kirjoittaja on tietenkin Jules Verne! Olli Jalosen kirjaa Taivaanpallo lukiessa alkaa hormonit hyrisemään. Erikoisen kauniita sanoja ja upeasti rakenneltuja lauseita.

Murteita takahuoneessa

Lahdessa matkatoimistossa meitä oli kaksi karjalan murretta puhuvaa samaan aikaan kahvittelemassa. Kysyin: kuajanko siulle? Toinen vastasi: kuaja vuan. Siinä meni yhdeltä hämäläiseltä kaverilta kahvit väärään kurkkuun. Hän kysyi: mitä kieltä te puhutte? Nauru maittoi. Samoin kävi isossa maisemakonttorissa Jämsän konepajalla. Oma murteeni oli jo kohtalaisen lievää, koskapa lähestyjä pyysi suomentamaan keskustelukumppanini kommentit. Murteet ovat jo kauan olleet salonkikelpoisia.

Sittemmin murrepuheeni lieventyi ja loiventui ja sekoittui toisiin murteisiin. Luulin, ettei murretta omaksuta kumppanilta noin vain. Väärin luultu. Pohjanmaan murre hiipi hiljaa sanavarastooni. Oon kirjoottanunna… Vaikka kotitoimiston kieli oli pääasiassa ruotsi.

Suomea eurooppalaisille

Espanjassa puhun suomea koko ajan tyttären perheen kanssa. Puistossa pääsen maalivahdiksi, kunnes oikeat pelaajat ilmestyvät paikalle. Espanjalaiset lapset nappaavat aika nopeasti suomen kielen sanoja – la pelota – pallo! Samaiset espanjalaispojat kutsuvat minua la Mummi. Ja puhuvat minulle englantia. Saan kunnian vahtia heidänkin tavaroitaan pelin ajan. Keskenään he puhuvat espanjaa, vaikka katalaani on lasten koulukieli.

The Voice of Germany ohjelmassa, nuori nainen Lilyana lauloi suomeksi. Samu Haber -fani on opetellut Irinan laulun Hiljaisuus. Tuomarit ihmettelevät mikä kieli? Raikuvat aplodit kerännyt esiintyjä on tallentanut Instaan muitakin suomeksi laulamiaan kappaleita. Ennen vanhaan laulajat tulivat Suomeen laulamaan suomen kielellä kuten italialainen Umberto Marcato. Suomalaiset tangot taivutteli kuitenkin mielestäni kauneimmin uskomaton Taisto Tammi. Hänen poismenonsa vain 33-vuotiaana oli suuri menetys. Musiikkikaupan myyjänä tapasin muutamia tulevia musiikin ihmelapsia kuten Alangon sisarusparvi. Silloin, kun työ- ja kouluviikko oli vielä kuusipäiväinen.

Arvaa mikä..?

Mikä on suomen kielen pisin sana? Kun suomen kielen sanoihin liitetään päätteitä ja taivutusmuotoja vai perusmuotoinen sana? Pisimmästä yhdyssanasta ollaan tietoisia lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas. Mutta Kielitoimiston hyväksymä pisin sana on pyyhkäisyelektronimikroskooppi.

Lapsenlapseni eivät vielä hiljan tienneet mitä ovat puukko ja pakkanen. Nämä kovin perisuomalaiset sanat on sittemmin sisäistetty.

Muuttuuko kieli ja mihin suuntaan

Sukututkimusta tehdessä havaitsin, miten kieli on muovautunut vuosisatojen saatossa. Jotkut sanat ovat aika kauan pysyneet entisellään kuten poliisikonstaapeli. Mutta mitä sanotte, kun ammatti oli houruinhoitaja tai loisräätäli.

Vaikeat kielet

Aamulehti kirjoitti: Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamiesten kielikoulutuksesta vastaava Foreign Service Institute (FSI) on listannut, kuinka monta viikkoa opiskelija tarvitsee saavuttaakseen kirjallisen ja suullisen kielitaidon, joka riittää työskentelyyn kyseisellä kielellä.

Tällä kriteerillä vaikeimpia ovat arabia, kiina, japani ja korea. Niitä täytyy opiskella 2 200 tuntia pärjätäkseen. Suomi on listattu kakkoskategoriaan vaikeusasteeltaan, ja kielemme säälliseen oppimiseen menee listauksen mukaan 1 100 tuntia.

Suomen sana ‘yksinkertainen’ – sille ei löydy helposti vertailupohjaa.

Juustoisia herkkuja kielelle

Huomasin, kun peruuttelin hammaslääkärireissulta Portsaan, että Ville Haapasalon Hatsapur-kioski oli rantautunut K-Kaupan kylkeen. Täytyy käydä iltapalalle hakemassa georgialaisen keittiön juustoleipä. Ostin aiemmin pakastettuna tätä pitsaa muistuttavaa paimentolaisten herkkua ja georgialaisten mielestä se on vielä parempaa. He nauttivat sitä tumman punaviinin kanssa.

Jos haluat itse tehdä em. piiraan, suolaisen sulgunin voi korvata halloumilla ja hyvälaatuisella mozzarellalla. Hieman enemmän kun laittaa halloumia, niin ollaan jo aika lähellä, Haapasalo vinkkaa.

Muistan, kun ensimmäisen kerran maistoin Provolonea Barcelonassa. Siinä vasta juustoinen makuelämys ja mitkä aromit! Provolone espanjalaisittain: noin 1-2 cm paksuinen ja halkaisijaltaan n. 10 cm pyörylä. Paloittele puolet siitä 1,5 x 1,5 cm paloiksi. Astiaan (Provolone-astia tai blinipannu) lisätään 2-3 rkl ruokaöljyä ja juustopalat, lorauta reilusti ruokakermaa ja laita uuniin tai grilliin n. 10-20 minuutiksi – 250 asteeseen, kunnes juusto saa väriä ja on suussa sulavaa ja venyvää. Annoksen voi jakaa kaverin kanssa. Dippaa patongin palaa juustoseokseen. Aahh!

Suomessakin Provolonea myydään juustoihin erikoistuneissa myymälöissä erityisesti kauppahalleissa ja Citymarketissa, jossa se on myynnissä astioineen.

Hyvää ruokahalua!

Marja-Leena