Tänään satoi lunta. Vuodenaikojen vaihtelu on lyönyt merkkinsä elämäämme näillä leveysasteilla, niinpä valmistaudun tulevaan talveen. Talvivaatteet vaativat inventaariota. Villasukat on kudottava. Ja autokin pitää huoltaa, vaihtaa talvitassut alle, tarkastaa nesteiden pakkaskestävyys jne.
Tänään oli siis menopelin vuoro. Viikonloppuna läheiset tarkastivat renkaiden kulutuspinnat ja nostivat talvirenkaat takakonttiin valmiiksi. Sitten rengashuoltoon.
Vuosia olen käynyt samassa rengasliikkeessä. Siellä tarkastettiin urasyvyydet ja venttiilit. Vaihtoivat yhden, koska se fuskasi. Lisäksi sanottiin, että voin tulla koska vaan tarkastuttamaan heillä ilmanpaineet, niin huomataan, jos muutkin venttiilit alkavat tulla tiensä päähän.
Vaikka sinähän tarkastat ilmanpaineet muutenkin ajoittain, eikö niin? Hmmnn, joo kyllä. Lisäksi alumiinivanteeni vaativat jälkikiristyksen 100 kilometrin ajon jälkeen. Sekin tapahtuu samaan hintaan! Todella hienoa palvelua.
Takakontissa olevat kesärenkaat piti jotenkin saada varastooni. Naapurissa asuvan opiskelijan äiti ryhtyi sen kummempia selittelemättä avustamaan. Hän piteli ovia auki (kolmen oven rysä) ja pyöritteli renkaita, vaikka sanoin, että älä likaa käsiäsi. Kyllä on mukavaa porukkaa!
Tomaattinen uunivuoka
Lopulta pääsin kotiin ja laittamaan ruokaa, jota Maijan keittiössä Manhattanilla laitetaan usein: keitetään kvinoa ohjeen mukaan. Ja valmistetaan lisuke siten, että laitetaan uunivuokaan halkaistuja kirsikkatomaatteja, niiden päälle yksi valkosipulin kynsi raasteena, suolaa, hippunen sokeria, oliiviöljyä (ja tuoretta timjamia, jos on) sekä fetajuustoa.
Vuoka laitetaan kuumaan uuniin, ja pidetään niin kauan, kunnes aromit saavat sinut sekaisin ja otat vuuan uunista. Pieni pala patonkia ei ole pahitteeksi, että saat kastikkeen imeytettyä siihen. Hyvää ruokahalua!
Marja-Leena
