Varjojen kortteli
Tuollainen otsikko on tänään Turun sanomissa. Herttuankulman korttelia kaupunkilaiset kutsuvat Gotham Cityksi. Jatkan vähän juttua, jos sopii. Kyllä, minulla on koti Turun Gotham Cityssä. Minusta kadut eivät ole synkkiä ja ahtaita. Keskeneräistä aluetta ei ehkä pitäisi arvostella. Olen kyllä kuullut oikukkaista vuokralaisista viereisessä talossa ja sen aiheuttamista häiriöistä. Alueella asuu paljon nuoria, riittää kun katsoo pysäkillä seisovia ihmisiä. Parkkihalliakin arvostellaan rumaksi. Oletko koskaan nähnyt kaunista betonista parkkihallia jossain?
Radan varrella ulkoilutetaan koiria ja samalla se on oikoreitti kauppaan ja joen rantaan. Kakolanmäki on hieno lenkkeilijöille ja aivan vieressä, samoin kuin Portsa. Turun linna on kiven heiton päässä. Pikkukauppoja riittää ympärillä ja ihan oma supermarket valmistuu kohta. Kahvila vaikuttaa ihan kivalta. Viheralueet ja veistokset tuovat tuulahduksen etelänmaista.
Asun ihan Tukholmankadun varrella vaikka se ei ole kotiosoitteeni. Se onkin tosi kummallista, että yhteenkään tämän kujan neljän kerrostalon asuntoon ei ole sisäänkäyntiä ko. kujalta. Siksi ruokatoimittajat eivät löydä perille vaan soittelevat kenen tahansa ovipuhelinta. Tilattu taksikin lähtee pois löytämättä perille. Google mapsin käyttäjät ovat ihan ymmällä. Mutta sekaannus kestää vain hetken, kunnes kaikki asettuu uomiinsa ja ympäristö tulee tutuksi muillekin kuin asujille. Tervetuloa Herttuankulmalle!
Yksi toivomus kaupunkisuunnittelijoille: tänne mahtuu hyvin vielä jalkapallo- ja tenniskentät sekä pingispöydät ja kuntoiluvälineet puistoon!
Lumotut sanat
Amerikkalainen juristi Kristin Hannah, s. 1960 kirjoittaa syvälle käyvistä aiheista, olen lukenut monia hänen teoksiaan viime vuosina. Juuri nyt luen kirjaa Sodan sisaret, englanninkielinen alkuteos The Women, 2024. Kirjaa luonnehditaan kunnianosoitukseksi Vietnamissa palvelleille sairaanhoitajille. Teksti on saanut ihan ensimmäisestä luvusta lähtien otteeseensa. Uskomaton tarina! Onneksi on vielä puolet lähes 600-sivuisesta opuksesta lukematta. Olen jopa kyynelehtinyt pari kertaa, niin läheltä tarina kouraisee.
Kirja kertoo elävästi ajan tapahtumia kuin ne olisivat tätä päivää: Vietnam – lyhennettynä NAM, uutislähetykset kaupungeista – Hanoi, Ho Chi Minh, Saigon, Da Nang, jne. presidentit Kennedy, LBJ, Nixon, sodan vastaiset mielenosoitukset. Ja kerrontaa kehystää myös ajan suurimmat hitit – The Turtles: Happy together ja John Denver: Leaving on a jet plane.
Kirja ei ole pelkästään sotatarina, vaan mitä kaunein kuvaus ihmisyydestä ja ystävyydestä, joka syvenee, kun kaaos ja menetykset ovat päivittäisiä. Frances “Frankie” McGrath – on rohkea sotasairaanhoitaja, jonka oma sisäinen kaaos tiivistyy. Taistelu elämästä ja kuolemasta, jättää jälkensä häneen. Hän kokee olevansa onnekas, mutta myös murtumispiste lähenee. Kirja on myös kaunis ja monitahoinen rakkauskertomus.
Musiikkinero muistoissa
Kuukauden alussa uutisoitiin Sibeliuksesta, koska hänen syntymästään tuli kuluneeksi helmikuun alussa 160 vuotta. Kun säveltäjämestari kuoli syksyllä 1957: koululaiset komennettiin koulun pihalle lipputangon juurelle puoliympyrään, ja opettaja nosti lipun puolisalkoon hiljaista hetkeä varten.
Syntyykö meidän aikanamme vastaavanlaisia suurmiehiä?
