Espanjan kesä on kuuma
Espanjassa kesä on kuuma ja silloinkin on runsaasti festivaaleja, ihmiset oleskelevat rannalla ja harrastavat ulkoilma-aktiviteetteja. Barcelonan suurin ranta on nimeltään Barceloneta ja sinne tuntuu monien askeleet vievän kuumina kesäpäivinä. Kerran menimme sinne perheen kanssa, ja näytti ettei vapaana ole yhtään paikkaa.
Mutta niin vain pikku hiljaa levittelimme tavaramme ja yksi ja toinen antoi tilaa. Joku imetti siinä vieressä vauvaa, toiset ottivat yläosattomissa aurinkoa, muutamat söivät eväitään ja mekin leiriydyimme lopulta kokonaan. Silloin kumppanini virkkoi; en ole koskaan ollut näin lähellä muita ihmisiä!
Monet Barcelonan asukkaat ovat vuosikymmenten saatossa muuttaneet kaupunkiin jostain pikkukylästä kuka lähempää, kuka kauempaa. Ja sinne kotikylään he palaavat kesäkuukausina. Monilla on ehkä vaatimaton asumus siellä, toisilla ei niinkään vaatimaton.
Mutta usein omilla juurilla viihdytään vähintään kuukausi. Siellä tavataan sukulaisia ja tuttavia, aterioidaan yhdessä, nautitaan kyläjuhlista ja bailataan. Kun akut on ladattu, suljetaan luukut talveksi ja palataan töihin ja bisneksiin.
Ja sama toistuu joka kesäloma. Ajetaan 1000 kilometriä yhteen suuntaan ja mukana on kaikki, mitä ehkä tarvitaan. Minutkin on nyt kutsuttu ensi kesäksi Galiciaan. Yli 1100 kilometriä halki Espanjan. Välimeren rannalta läntiseen Espanjaan Atlantin rannikolle. Mikä loma siellä mahtaa odottaa? Galiciassa on pikkukyliä vieri vieressä.
Olen katsellut espanjalaisia Netflix-sarjoja: Karut kadut ja Vivir sin permiso, joka oli käännetty suomeksi Kielletty elämä. Molemmissa sarjoissa on pääosassa José María Coronado. En ikinä totu siihen, että Espanjassa ja Portugalissa nimi Maria on myös miehen nimi. Eihän nimi miestä pahenna ellei mies nimeä, sanotaan sananlaskussa. Joka tapauksessa Kielletty elämä -sarja kertoo galicialaisen rantakaupungin elämästä. Siellä tapahtuu kaikenlaisia rötöksiä; raha ja valta ratkaisevat. Mielenkiintoinen sarja maisemallisesti gastronomiaa unohtamatta.
Matkailua Suomessa
Koti-Suomessa olen matkannut kahden yön pyrähdykselle Lahteen Anna-Stinan ja lastenlasten kanssa. Siellä muisteltiin menneitä ja käytiin läpi vanhoja valokuvia. Kaiveltiin vanhalta tontilta kasveja monta mustaa säkkiä täyteen. Ulkoiltiin Koiskalan metsässä, kerättiin mustikoita. Tavattiin koiraihmisiä, kolme Bichon frisé -koiraa piti huolen, että kaikille lapsille riitti talutettavaa Mukkulaan päin johtavan kävelyreitin varressa.
Vierailtiin veljeni perheen upealla hirsimökillä Pajulahdessa. Rakentaminen kesti yli 15 vuotta, mutta voitettiin Olkiluoto! veisteli veljeni. Iso-Kukkanen järven rannassa pulikoitiin sydämen kyllyydestä unohtamatta Poncho-noutajakoiraa, joka osallistuu vesileikkeihin aina yhtä innokkaana. Sen jälkeen ajoimme isäntäväen kanssa lounaalle Vierumäelle Matkakeitaan runsaiden antimien ääreen. Otettiin ryhmäkuvat muistoksi.
Turussa olen esitellyt kesävieraille Luostarinmäen tarjontaa, Kupittaan Paviljongin sekä Kakolan mäen rakennuksia ja Vartiovuoren luontoa. Autettiin muuttopuuhissa myös. Sisustusmyymälät Turun seudulla on koluttu. Naantalin Kuparivuorelta laskeuduttiin kävellen vanhaan kaupungin osaan ja nautittiin lounas uudistetussa Merisalissa.
Ruskolla pidettiin sukukokous syntymäpäivien varjolla. Sielläkin pöydät notkuivat, ohjelmaa ja seurustelua kesti iltamyöhään. Sade juhlisti iltapäivää, mutta iltaa kohden sääkin selkeni. Seuraavana päivänä nostivat Suuret purjelaivat purjeensa Aurajoen rannassa ja lipuivat kohti Ahvenanmaata.
Sunnuntaina keräännyttiin isolla porukalla Ruissalon Saaronniemen uimarannalle seurustelemaan. Ja kun on päästy kastautumisen alkuun jatketaan vesileikkejä päivittäin Ekvallan uimarannalla Itämeren lempeässä, suolaisessa vedessä. Tosin nyt on aikeissa siirtyä kalastuksen puolelle.
Mitähän kivaa tämä kesä tarjoaa vielä?
Marja-Leena
LUE MYÖS: Lettuja Pacon kanssa
