Jo joutui armas aika

Suomalainen kansanlaulu

*sis. mainoslinkkejä

Kesä on kuin suomalainen kansanlaulu. Mieleen virtaa kuvia kesänvietoista. Ehkä isänmaallisuus tuppaa päällimmäiseksi, koska kaunein kesäaika aherrettiin kotosalla. Maalla ei lähdetty reissuun, ennen kuin heinät oli paketissa tai paremminkin ladossa. Kesä on kiireisintä aikaa.

Koulujen ovet suljettiin Suvivirren sävelten tahdissa. Jotkut kaverit ovat kylläkin myöhemmin uskoutuneet, että Suvivirren aikana mietti ainoastaan: tuliko ehdot? Siis kesälukemista ja tentti, joka oli läpäistävä ennen kuin siirrettiin seuraavalle luokalle. Jotkut saivat ehdot useammasta aineesta ja vuosi toisensa jälkeen. Ei siis kaikille toiveikas kesän aloitus. Mutta useimmille kuitenkin.

Paula Vesala on kirjoittanut Suvivirteen uudet sanat, jotka kuulemma sopivat kaikille, laulu on nimetty uudelleen – se on Suvilaulu. Tämä on luomakunnan oma ylistyslaulu, lauletaanpa sitä vanhoilla tai uusilla sanoilla. Sävel on jo geeneissämme.

Suvivirsi tuntuu ja itsekin miellän sen suomalaiseksi vaikka melodiaa pidetään ruotsalaisena kansansävelmänä. Ruotsinkielisen alkutekstin sanoituksen pohjana on arveltu olleen keskiaikaisia maallisia runoja, tekstin taustalla epäillään jopa saksalaista alkuperää.

Historia toistaa itseään…

1600-luvun lopulla ruotsalainen pappi on tehnyt sanat Den blomstertid nu kommer. Se syntyi alkujaan ihan toisenlaisessa tilanteessa toivon pilkahduksena, kun sääolot aiheuttivat nälänhädän. Vuosien 1695-97 aikana elettiin Suomessa kuten muuallakin maailmanlopun tunnelmissa. Ilmastonmuutosta todella odotettiin, kun vilja jäi kypsymättä useana vuonna peräkkäin.

Talonpojat eivät pystyneet maksamaan kymmenyksiä kruunulle. Nykymenossa on jotain tuttua vai mitä? Uutiset toistavat koronaa ja ilmastonmuutosta jne. paitsi että kruunu on nykyään valtio ja veroprosentti on isompi kuin kymmenen ja pelätään ilmaston lämpenemistä.

Suomalaisetkin olivat ruotsalaisia??!! …summa summarum!

Taidetta ja ilonpitoa

Erityisen kylmä 1600-luvun loppupuoli Lontoossa jäädytti Thames-joen. Joen jäällä pidettiin markkinoita. Olen nähnyt aiheesta todella kauniita maalauksia kuten Thames Frost Fair, 1683–84, by Thomas Wyke.

Helen Humphreysin kirjassa Frozen Thames, 2007 on neljäkymmentä kertomusta, kuinka Thames-joki jäätyi. Ensimmäinen tapahtui vuonna 1142, viimeisin vuonna 1895.

Lapsenlapseni kysyi minulta: arvaa mikä on kylmin kuukausi Espanjassa? No mikä? Ei mikään!

Tänään on vuoden pisin päivä – kesäpäivänseisaus

Kesä tuo perheenjäsenet yhteen läheltä ja kaukaa. Pidetään sukukokouksia. Juhlitaan häitä tai syntymäpäiviä. Kesäisin serkkuni kaasuttelivat Saabilla Ruotsista Suomeen – juteltiin koko yö, unta ei tarvinnut lainkaan. Jatkettiin siitä, mihin edellisenä kesänä jäätiin. Läheisellä tanssilavalla tanssittiin läpi valoisan yön.

Pihasauna lämpeni koko päivän. Kylpijöitä riitti pitkin päivää. Onneksi ei käynyt niin kuin siskoni kaverille: tytöt lähtivät saunan lämmityksen ajaksi kävelylle ja sauna paloi sillä aikaa.

Kesällä on mukava pyrähtää kotimaan tapahtumissa. Kenkävero – vanha pappilamiljöö Mikkelissä henkii historiaa. Viime käynnillä eksyin puutarhaan, jossa mustaviinimarjat olivat herkullisimmillaan. Kenkäveron myymälät ovat ihan ohittamaton paikka. Taidekeskus Salmelaan Mäntyharjulla kannattaa navigoida myös.

Ensimmäisillä etelänmatkoilla ihmettelin lämmintä yötä – ja pimeyttä! Espanjassa taas kysytään, kuinka voi nukkua, jos on valoisaa kaiken aikaa?

Kesälukemista ilman ehtoja

John Irvingin Oman elämänsä sankari on ihan uskomaton kirja. Mitä sanotte tästä:

Kolmas opettajista, muuan eläkkeellä oleva kansankynttilä Camdenistä, oli onneton vanha mies, joka asui tyttärensä luona koska ei kyennyt huolehtimaan itsestään. Hän opetti historiaa mutta ei mitään kirjaviisauksia. Hän opetti maailmanhistoriaa ulkomuistista: hän sanoi etteivät vuosiluvut olleet tärkeitä. Hän pystyi paasaamaan Mesopotamiasta hyvinkin puoli tuntia yhtä menoa, mutta jos hän pysähtyi vetämään välillä henkeä tai siemaisemaan vettä kurkkunsa kostukkeeksi hän saattoi löytää itsensä Roomasta tai Troijasta.

Hämmästelin lukiessani kääntäjän – Kristiina Rikman – rikasta sanavalintaa. Lähdin mukaan Homer Wells’n tarinaan, ja nautin koko matkan.

Adlibriksen kesäale on meneillään!

Marja-Leena