Siman sankarillinen menneisyys

*sis. mainoslinkin

Simaa kaiken kesää

BBC kirjoitti toukokuisessa matkailuartikkelissa meidän kotoisesta vappusimasta. Lapsuudenkodissani simaa juotiin myös heinätalkoissa, tauon ajaksi levitettiin liina pellolle. Kyllä helpotti, kun sai munkkeja ja simaa. Muuten heinätyöt eivät paljon kiinnostaneet murrosikäistä.

Suomen ässät

Artikkelissa kerrotaan aluksi, että Suomi tunnetaan kolmesta ‘s’ kirjaimesta: sisu, sauna ja Sibelius. Mutta on vielä neljäs ässä ja se on sima! Vuosisatoja suomalaiset ovat nauttineet tästä käymisellä eli fermentoimalla vedestä, sokerista, sitruunasta ja hiivasta tehdystä juomasta. Se on osa suomalaista historiaa, jolla on juuret aina 16. vuosisadalle.

Sima on niin trendikäs juoma nykyään. Vielä houkuttelevammaksi sen tekee rikas historiamme. Tänä vuonna sain maistella kaupasta ostettua simaa – Kaskein juhlasima – maistui niin hyvälle. Kippis!

Sima kuului mahtipitoihin ja kevään tulon juhliin

Kustaa Vaasan ollessa Ruotsin (ja Suomen) kuningas (1523-1560) hänelle tarjottiin simaa Turun vierailun yhteydessä ja hän tykästyi juomaan. Siitä nousi simaboomi ja sitä tuotiin maahan Riiasta ja Lyypekistä. Turun simakauppaan vaikutti kauppiaanrouva ja laivanvarustaja Valpuri Innamaa, jonka kauppalaivoilla tätä haluttua juomaa kuljetettiin.

Alkujaan simaa joivat vain varakkaat ja aateliset. Pari vuosisataa myöhemmin se päätyi työväestön pöytiin, kun raaka-aineet yleistyivät ja hunaja korvattiin sokerilla. Tähän vaikutti merkittävästi Turkuun 1750-luvulla perustettu Suomen ensimmäinen sokeritehdas. 1880-luvulla alkanut kaupallinen hiivan tuotanto helpotti siman valmistusta entisestään ja sitä alettiin myydä kioskeissa ja kahviloissa.

Antiikkinen voimajuoma

Viikinkiajan Pohjolassa hunajaista juomaa pidettiin jumalten lahjana ja siitä saatiin taistelutahtoa. Juoman alkuperä lienee kuitenkin vanhempaa perua. Artikkelissa kerrotaan, että hunajaista viiniä juotiin jo pronssikaudella laajalti koko Euroopassa – mutta ei pelkästään Euroopassa. Suomen sima-sana on germaanista lainaa, joka liittyy hunajaa tarkoittavaan mesi-sanaan.

Helmeilevää kotisimaa

Sima laitettiin käymään Vapuksi vaikka asuttiin Tukholmassa. Meillä oli siellä muutamia paikallisia ystäviä. Vappuna tuli ihan uusi tuttavuus, jolle tarjosin simaa. Hän kieltäytyi kauhistuneena juomasta sitä! Muistan vieläkin hänen järkyttyneen ilmeensä. Muistakaa tämä, jääkiekkoleijonat, nyt kun MM-kisat ovat taas parhaillaan käynnissä. Tarjotkaa simaa, niin voitatte varmasti kaukalossa!

Simasuiden uimareissuja

Tapasin iltapäivälenkillä kaksi esikouluikäistä: tyttö ja poika seisoivat märissä uikkareissa pihaportilla. Tyttö tervehti ja poika alkoi kehumaan: me kävimme uimassa. Niin, niin uima-altaassa varmaan, vastasin. Ei kun Ekvallan rannassa, vastasi poika. Ihanko totta – meressä – epäilin heitä. Eikö vesi ollut kylmää? Se oli aika lämmintä, poika vastasi ja jatkoi, mulla on nelivuotias sisko. Tämä ei ole mun sisko, hän jatkoi ja osoitti vieruskumppaniaan. Enkä mä edes asu tässä talossa, ja osoitti takana olevaa taloa. Tyttö alkoi tönimään kaveriaan ja minä jatkoin matkaa. Hyvä on, jatkakaa samaan malliin!

Kotona tarkistin Itämeren veden lämpötilan, Ruissalo, Saaronniemi 13,4°C! Tästä tulikin mieleen, että kävin luokkakaverini kanssa uimassa Pielisjoessa Rantakylän kohdalla, kun vastarannalla oli vielä lunta. Joen vesi ei lämpene muutenkaan samalla tavalla kuin järvet, koska virtaus on niin kova. Ei kannata takertua pikkuseikkoihin – kaikki uimaan!

Simaohjeita löytyy Seija Kulmalan *Sima kirjasta!

Marja-Leena