Edellisellä viikolla sain kutsun kevään ensimmäisiin grillijuhliin. Terassilla oli vaihteeksi lämmintä ja ruokailu oli menestys. Sen innoittamana aloin uneksia espanjalaisesta ruuasta. Ja kuinka sattuikaan Lidlissä oli Espanjan viikot.

Sieltä hankin ostoskoriini pieniä vihreitä espanjalaisia grillipaprikoita Pimientos de padron. Ne ovat monelle Espanjan kävijälle tuttu tapas. Huuhtelin ja kuivasin paprikat, valutin päälle oliiviöljyä ja grillasin kuumassa uunissa, sen jälkeen suolasin ne sormisuolalla. Niistä tuli tosi maukkaita.

Miten yksinkertaisia ja maukkaita ruokia espanjalaiset osaavat laittaa! Olin aivan liekeissä. Laitoin hyvän kiertämään ja pian jo Lahdessakin uuni kuumeni ja paprikat olivat menestys. Pieniä vihreitä paprikoita on edelleen myynnissä hintaan 1,29/pss myös Prismassa.

Pation sisustus on meneillään. Löysin kivan ruokailuryhmän, joka mahtuu mukavasti patiolleni. Ja ensi viikon vaihteessa saan asiantuntijan apua kasvien laitossa suureen istutusaltaaseen. Se onkin mieluinen projekti.

Luen Jung Changin kirjoittamaa kirjaa Villijoutsenet – Kolmen kiinattaren tarina. Nuo kolme kiinatarta ovat kolme saman suvun naista: isoäiti, äiti sekä tytär kertojana. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten ihminen selviää sellaisten myllerrysten keskellä. Aika, tavat ja kulttuuri määrittelevät, mitä voi tehdä ja mitä ei. Maon aikana kirjailijan äiti oli korkeassa valtiollisessa virassa. Ja kuitenkin kaikki voi muuttua yhdessä hujauksessa. Etuoikeutettua lapsuutta elänyt kirjailija joutuu lastenkotiin. Mielenkiintoista lukemista. 26-vuotiaana tämä nainen muutti Englantiin.

Olen jo kasannut pöydälleni pinon kirjoja, jotka seuraavaksi luen mm. Alice Munron kirjat Liian paljon onnea ja Viha, ystävyys, rakkaus. Liian paljon onnea on kuvitteellinen kertomus 1800-luvun venäläisen matemaatikon ja kirjailijan Sofia Kovalevskajan elämästä. Alice Munron tuotantoa on vielä runsaasti suomentamatta.

Ystäväni Ahvenanmaalta suositteli Lucinda Riley: Seitsemän sisarta -sarjaa. Kirjailija nousi maailmanlaajuiseen suosioon sarjan myötä. Sarja kertoo D’Apliesen sisarten tarinat. Kirjasarjan jokaisessa osassa seurataan yhden sisaren tarinaa. Seitsemäs sisarkirja ilmestyi nyt toukokuussa.

Korealaisen kirjailijan Kyung-sook Shin kirja Jään luoksesi kertoo, että eräänä aamuna Jung Yoonin puhelin soi. Langan päässä on hänen nuoruudenrakastettunsa, jonka kanssa hän ei ole ollut yhteyksissä kahdeksaan vuoteen. Tämä kirja alkoi kiinnostaa, kun sain Jussilta tekstin mitä kirjailija sanasta sanaan kirjoittaa loppusanoiksi.

Lukijalle: Olen iloinen saadessani kirjoittaa loppusanat suomalaisille lukijoille. Suomi on minulle maa, jossa haluan käydä yhä uudestaan kuin vanhan ystävän luona. Luin jokin aikaa sitten artikkelin, jossa kerrottiin Suomen presidentti Sauli Niinistön haastatelleen kirjailija Paul Austeria ja ajattelin: ‘Onpa upea maa!’ Mieleeni muistuivat kaikki lämpimät ja ystävälliset suomalaiset, jotka tapasin kun Pidä huolta äidistä ilmestyi suomeksi muutama vuosi sitten. Pidä huolta äidistä on tietääkseni ensimmäinen suoraan koreasta suomeksi käännetty korealainen romaani. Minua jännitti, miten suomalaiset lukijat ottaisivat teoksen vastaan. Yllätyin, kun kirjakauppojen julkaisutilaisuuksiin tuli niin paljon ihmisiä. Kävin kääntäjä Taru Salmisen kanssa myös Turun pääkirjastossa, jossa sain tietää, että Pidä huolta äidistä oli sillä hetkellä kirjaston eniten varattu kirja. Olin jo muutenkin kauniin kirjaston lumoissa ja sitten vielä kuulin, että romaaniani lainataan todella ahkerasti…Muistan ajatelleeni onnellisena: ‘Suomalaiset ovat erityisiä!’ Kirjallisuus tuo vieraat kulttuurit ja ihmiset yhteen ja saa meidät tuntemaan, että elämme yhdessä tässä maailmassa.

Tänään sain tietää, että Helka Sivosen kirja Kauno tee on kaupoissa. Sen on kirjoittanut joensuulainen luokanopettaja ja psykologi. Se on kertomuskokoelma opettajista rimpuilemassa alituisen muutoksen paineessa. Kansankynttilätkin harhailevat joskus ja yksityiselämässä saattaa tökkiä, mutta siitä huolimatta he haluavat opettaa lapsille, millainen parempi maailma huominen voi olla.

Päivät kuluvat nopeaan ja lomasuunnitelmat ovat toistaiseksi unohtuneet – ehkä seuraavassa blogissa keskityn niihin.

Marja-Leena