Heinää ja heinäsorsia

Patioaltaaseeni pesän laittanut heinäsorsa hautoo muniaan jo kolmatta viikkoa. Luin netistä, että hautomisaika on 26 vuorokautta. Miten pian untuvikot lähtevät pesästä? Ilmeisesti heti kuoriuduttuaan. Ei liene tavatonta, että sorsanpojat selviytyvät kolmimetrisestä pudotuksesta laatoitetulle pihalle? Rakennan silti laatikosta hissin, jolla lasken poikaset maahan. Naapurini on myös luvannut tulla avuksi siirtämään sorsat Aurajoelle.

Kukka-allas on täynnä rikkakasveja, kun olen päättänyt antaa pesimärauhan. Sieltä täältä olen kitkenyt sitkeimpiä ja suurimpia ohdakkeita, muuten rikkaruohot valtaavat kukiltani kaiken tilan.

Ruohosta puheenollen, sain kerran lahjaksi siemenpussin. Kylvin siemenet kukkaruukkuihin. Kastelin ja hoivasin ja pian ne alkoivat kasvaa runsaina. Siitä huolimatta kukkanuppuja sen koommin kuin kukkiakaan ei ilmestynyt. Sitten eräänä päivänä vierailulla ollut ystäväni näki runsaina sojottavat kasvini ja huudahti: kasvatat hamppua! Mitä! Mistä minä olisin tiennyt, että ne olivat marihuanan siemeniä??!!

Kadonneita herkkuja

Kesäiset grillijuhlat Hirvensalossa olivat ihanat. Tarjolla oli aurinkoisen sään ja hyvän seuran ohella paljon kasvisruokaa, kalaa ja perunoita sekä maukkaita lihavartaita, ja jälkiruuaksi kermakakkua ja lasillinen cavaa. Kun jälkiruokaan päästiin kolmevuotias lapioi kermat kakusta, mutta jätti itse kakun syömättä. Niin luultiin. Niinpä hänen isänsä siirsi kakkuviipaleen omalle lautaselleen pikkumiehen ehtimättä rekisteröidä tapahtumaa. Kunnes yhtäkkiä kuului hämmästynyt ääni: missä kakku on?

Samalla tavalla on kadonnut Naantalin Merisalin suosittu buffet. Omistajan vaihdos kuulemma. Viime kesänä sain vielä kokea täydellisen menun. Nyt se on muuttunut pitsataivaaksi. Täytyy silti käydä kokemassa Naantalin kesä sekä rantaravintoloiden tarjonnat.

Aamulenkillä oppaaksi

Suunnistin aamuiselle kävelylle Kakolan rinteeseen yhdeksän maissa. Juuri, kun olin nousemassa jyrkintä rinnettä, kuulin että minua kutsuttiin. Kolme salskeaa turistia pyysi apuani kahvilan etsinnöissä. He olivat saapuneet eilen illalla Turkuun. Kaksi oli romanialaisia ja yksi turkkilainen. Kaikki kolme olivat ammatiltaan tulkkeja ja ensimmäistä kertaa Suomessa. Englanti ei kuitenkaan ollut heidän päälajinsa. Jo tänään he suunnistavat Saksaan lautalla. Ja ajavat sieltä autolla kotimaahan. Ehdotin Kosken leipomon kahvilaa Puutarhakadulla, sen ovikin oli kutsuvasti auki ja muutamia tuoleja ja pöytiä oven vieressä odotti kahvittelijoita. Mutta, kun he näkivät Portsan pikkukaupan, he halusivat sinne varmistuttuaan, että siellä on kahvia tarjolla, ja onhan siellä.

Heippa vaan ja hyvää matkaa!

Marja-Leena