Barcelonassa on kuumaa
Tiedän jo matkan lähestyessä, että Barcelonassa on kuumaa: kolmekymmentä astetta oli jo kesäkuussa. Miten Eric ja Alex ovat voineet pelata kuusi tuntia jalkapalloa puistossa? Tällä viikolla lämpöasteet kohosivat yhä korkeammalle 35 asteeseen.
Onneksi ei niin kuumaa kuin merikapteeni-veljeni kertoi Etelä-Amerikan reissuista, kun paikattavaksi tuli toisen asteen palovammoja saaneet: joku miehistöstä pudotti varvassandaalin laivan kannella. Nukkumaan mennessä lakanat kasteltiin läpimäräksi ja vedettiin peitoksi. Herätessä ne olivat rutikuivat. Maakrapu voi vain kuvitella kuumuutta, joka hohkaa tankkereissa, kun ulkona on pitkälti yli neljänkymmentä astetta!
Kohtaamisia ja päivityksiä
Pari vuotta sitten kerroin ukrainalaisesta Alenasta, jonka kanssa tutustuimme kielikurssilla. Hän muutti perheineen jo jonkin aikaa sitten isompaan asuntoon. He asuvat edelleen lähellä Ramblaa. Mies on rakennushommissa ja saanut sitä kautta vihjeen asunnosta. Isot kaari-ikkunat lattiaan saakka, kolmelta seinustalta ikkunaovesta pääsee terassille. Alenalla on tilava oma studio töitä varten ja uusi auto. Hänellä on vielä toinen vanhempi elossa Ukrainassa. Hän pelkää isänsä puolesta, soittelevat jatkuvasti, mutta yhteydet ovat usein poikki. Olen vieraillut melkein joka vuosi Alenan Studiossa. Ehkä myös tänä kesänä?
Asuintaloni viidennen kerroksen Elli on myös vierailulistalla. Olen luvannut tulla tervehtimään. Elokuun hän viettää Ranskassa. Vierailen myös donna Emeritan luona, jos hän sattuisi käväisemään Barcelonassa, yleensä hän on Galiciassa heinä-elokuun. Kaikki karkaavat joka vuosi ainakin elokuuksi muualle kuumuutta pakoon.
Lisäksi shoppailu, kauneuspalvelut ja uimareissut kiinnostavat. Myös puistoelämää (lue kahvilassa istumista) sekä tuttujen paikkojen koluamista. Kaikkein parasta on viettää aikaa tyttären perheen kanssa.
Jokainen päivä on erilainen Barcelonan sykkeessä
Vueling laskeutui ennen puolta yötä Barcelonaan. Espanja tuoksuu jo ja kuumuus tuntuu iholla. Barcelonassa on kaikkea: ihastuttavat nähtävyydet, kilometreittäin hiekkarantaa, ravintoloita, terasseja ja kahviloita vieri vieressä, ostoskatuja ja -keskuksia, kulttuuria, urheilutapahtumia, vuoristoa ja kauniita maisemia ja ihmisiä sekä historiaa niin että heikottaa, ja mikä julkinen liikenne! Bussit, metro ja raitiovaunut – kaikissa käy sama lippu, 10 matkan kortti maksaa vain 11,35 ja vaihtoaika on yksi tunti. Jopa lentoasemalta pääsee metrolla kaupunkiin, ja lisää asemia rakennetaan koko ajan. Bussit ovat viimeistä huutoa, kuten sanotaan. Ne on rakennettu Volvon tehtailla.
Käyn alennusmyynneissä, kunhan vain osaan päättää, mihin monista ostoskeskuksista haluan lähteä ensimmäisenä: metro pysähtyi lähimpään – Glories. Vaikken ostaisi mitään, käväisen silti sisällä – ihan muuten vaan. Samaan kohteeseen ei ehdi kahta kertaa pysähtyä. Vävy ostaa padel-mailat Suomeen tuomisiksi. Miten hän aikoo ne pakata? Käyvät hankkimassa kaksi matkalaukkua lisää, siinä ratkaisu!
Lounas nautitaan koko suurperheen voimin Baixa Limia -ravintolan terassilla. Ja meno on sen mukaista! Pöytiin tarjoillaan kolmen ruokalajin kattaus viineineen. Kun ruokailu päättyy puoli neljän maissa, jatketaan ulkoilmaelämää puistossa pöytätenniksen merkeissä. Onneksi puut hieman varjostavat. Iltapäivän myöhäistunteina olen lastenlasten kanssa, kun vanhemmat tarvitsevat muutaman tunnin vapaata kylpylävierailua varten.
Vierailin myös Museu Frederic Marès (MFM), taide- ja veistosmuseo Barcelonassa. Museo sisältää kokoelman tuhansia esineitä kuvanveistäjä Frederic Marès’ilta. Käynti on ilmainen, siellä kysyttiin, mistä maasta olet kotoisin.
Sunnuntaiaamuna kävin kansainvälisessä messussa Sagrada Familia basilikassa. Messu alkoi yhdeksän aikaan, sitä ennen jonotin kuten kaikki muutkin turvatarkastukseen, ja sitten minut ohjattiin keskilaivaan istumaan. Vartin yli kahdeksan alkaa jo musisointi. Liioittelematta kuoron esitys kuulostaa taivaalliselta.
Iltakävely Alexin ja Niilon kanssa, siinä sulavat illallisella nautit kalorit ennen kuin päästään nukkumaan. Askeleita on kertynyt päivän mittaan lähes 15.000 vaikka pisimmät matkat kuljin metrolla ja bussilla.
Ja seuraavana päivänä uudet kohteet.
Matkalukemista
Lainasin kirjastosta Mario Vargas Llosa: Paratiisi on nurkan takana. Siinä on vieläkin luettavaa aika tavalla. Paluumatkalla pakollinen maski kasvoilla lentokoneessa lopettelin Shusaku Endo: Verraton hölmö. Miten hellyttävä kirja.
Marja-Leena
