Ajoin taannoin bussilla kohti satamaa, kuljettajana oli luotettavan ikäinen ja oloinen daami. Kysyin lähimpää pysäkkiä koti-ovelle. Hän istutti minut etupenkille ja aloitti puhevirran. Oletkos menossa illan jääkiekko-otteluun? En. Se on joka tapauksessa peruutettu, hän jatkoi. Haluan tehdä kaikille selväksi, vaikka bussi menee Turkuhallille, se myös jää sinne. Paluuvuoroa ei ajeta. Hän otti työnsä hyvin vakavasti, tällaiseen olen törmännyt Espanjassa monesti.

Joka pysäkillä sama kysymys: menossa illan jääkiekko-otteluun? Bussi seisoi ilman pienintäkään kiirettä, kunnes asia saatiin selväksi. Useimmat eivät olleet, mutta yhdellä pysäkillä nousi englantia puhuva nuori pari. Heillä ei ollut kuljettajan kanssa yhteistä kieltä, niinpä jouduin välikappaleeksi. Kerroin heille kuljettajan saaneen pomoltaan tiedon, että jääkiekko-ottelu on peruttu koronatartunnan vuoksi. Ja ohjeeksi kertoa kaikille.

Siitä oli kerrottu myös radiossa, mutta nuoret eivät tietenkään kuunnelleet suomenkielisiä lähetyksiä. He vielä varmistivat hieman pettyneinä: Are you sure? Mutta kiittelivät huolenpidosta ja heilauttivat kättä poistuessaan.

Varasin myös ajan influenssarokotukseen kuukauden loppupuolelle. Sitä ennen on kahdet synttärijuhlat ensi viikolla. Jossain välissä pitäisi ehtiä maalatakin! Akvarellit odottavat.

Auton kanssa on ongelmia: kun yhdestä hankaluudesta selviää jo toinen ilmaantuu. En edes muista, kuinka monelle korjaamolle olen ajellut viime kuukausina. Tällä viikolla on kuskattava auto kolinan kanssa Motonettiin. Mitähän sieltä nyt löytyy?

Huomasitko Iltalehdestä, että Järvenpään Citymarketissa myydään japanilaista kobe-häränlihaa 400 euroa per kilo! Lihatiskillä opetetaan ja varmistetaan, että valmistus kotona sujuu ja satsaus harvinaiseen herkkuun onnistuu. Kauppiasta vähän yskittää, kun pitää kertoa hinta!

Riemastuttavan rohkea on John Irvingin kirja Minä olen monta (In One Person, 2012). Tämä tragikomediaksi luonnehdittu teos on Irvingin uskaliain ja kunnianhimoisin romaani. Irving on loistava!

Marja-Leena