Sadetta ja paistetta vuorotellen. Meteorologi Pekka Pouta lupaa, että syksy syvenee, pakkasyöt kiiruhtavat tänne, ruska etenee ja päivät lyhenee.

Täytyy ehtiä tekemään ennen pakkasia varaston siivous ja auton imurointi. Mutta kun on ollut niin paljon hauskempaa ajanvietettä kuten kirjamessut, Joel Hallikaisen 60-vuotta juhlakonsertti Ilonpisaroita ja kuurankukka sekä loppuviikosta ex-kollegojen tapaaminen!

Ja loppukuusta vielä Sirkun läksiäiset yliopistolla. Ja entisen pomon myös mutta hän ei ole vielä kutsua esittänyt! Juhlintaan täytyy paneutua.

Voiko kirja olla karmiva?

Tuohon on vastattava, että kyllä voi. Sellainen kokemus on tämä Ruotsin Dekkariakatemian palkittu kirja. Ajattelin siinä puolivälin vaiheilla, että minun ei ole pakko lukea tätä loppuun. Mutta pääsin siitä yli ja jatkoin. Kirja on ruotsalaisen Niklas Natt och Dag -nimisen aatelisherran historiallinen murhamysteeri, esikoisrikosromaani nimeltä 1793. Se on trilogian ensimmäinen osa.

Tukholmassa tapahtuu kyseisenä vuonna rikos – kammottava murha – ja sen selvittäjäksi valikoituu älykäs ja oikeudentuntoinen, lainoppinut mies Cecil Winge, joka valitsee apurikseen raakki Mickel Cardellin. Cardell menetti Ruotsinsalmen taistelussa vasemman käsivartensa. Puinen käsiproteesi on oiva ase tappeluissa. Winge elää jatkoajalla, hän on kuolemaisillaan keuhkotautiin. Urallaan juristina Winge sai hankalan miehen maineen, koska hän vaati kuulla myös syytettyjä. Ja sehän pitkitti juttuja!

En osaa oikein kuvailla kirjaa muuten kuin, että siinä on juonittelua, mielivaltaa, väkivaltaa, sairauksia, köyhyyttä, vilua ja nälkää. Juoppoja ja naisten alistamista. Ihmiset tekevät mitä vain, säilyäkseen hengissä. Mutta toivottomuus ei tartu, kun Wingen ja Cardellin suoraselkäisyys kannattelevat.

Elokuva-antia

Kirjan kokemusten karkaisemana katsoin Netflixistä Maijan suosittaman elokuvan 12. mies (The 12th Man). Se ajoittuu toisen maailmansodan natsien hallitsemaan Norjaan. Kaksitoista miestä on koulutettu sabotoimaan Norjassa natsien miehityshallintoa. Porukka jää kiinni paikallisen ilmiantajan toimesta ja vain yksi pääsee pakenemaan. Muut joutuvat kidutettaviksi ja lopulta teloitetaan. Karkuun päässyt saa luodin jalkaansa, mutta pakenee, jahti on valtava, paikalliset auttavat henkensä uhalla.

Menneellä viikolla

Turun kirjamessut ovat joka vuosi, ja silti ne vaikuttavat aivan tuoreilta. Siellä kuuntelin Teemu Keskisarjan haastattelua. Hänen sanailunsa on niin virkistävää. Hän osaa eläytyä kertomaansa niin, että kuulijakin tuohtuu aina välillä kuunnellessaan entisaikojen sotaherrojen typeryydestä! Nyt hänen uutuskirjansa aiheena on Hattujen sota. Hattujen sota oli Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan välinen sota 1741–1743. Sodan seurauksena Venäjän joukot miehittivät Suomen.

Tätä haastattelua olisin kuunnellut vaikka pidempäänkin, mutta aika on rajallista ja paikkoja piti kierrellä siellä sun täällä ja bongattavaa riitti: Virpi Hämeen-Anttila selaili kännykkäänsä omassa osastossaan. Tuttuja yliopiston ajoilta tuli vastaan, osa tunnistaa, toiset eivät.

Kotiin tuomisina muutama kirja ja pari eksoottista piirakkaa. Näillähän pärjää vaikka ensi viikkoon!

Marja-Leena