Nämä kaksi kirjaa ovat suurenmoisia löytöjä kierrätyskirjojen laarista käynneiltä Suomen Barcelonan konsulaatissa. Kirjamatka odottaa!
Kiran Desai: Menetyksen perintö
Tragikoominen todellisuus avautuu eteen kuin lumottuna. Eläköitynyt tuomari elää isossa talossa seuranaan tyttärentytär, Kokki ja lemmikkikoiransa Mutt, joka saa kuninkaallisen kohtelun ja parhaat ruuat.
Kun Kokki kertoo varkaustapauksesta poliisille, tuomio on kaikkihan tietävät, että varkaustapauksissa syyllisiä olivat useimmiten palvelijat. Kokin poika muuttaa Yhdysvaltoihin vastatakseen isän unelmaan paremmasta elämästä.
Mitä maailma ajattelee intialaisista…sen Kokin poika saa oppia, ja mitä intialaiset itse itsestään. Hellyttävää syväluotausta! Kirja maalaa selkein vedoin kuvan elämästä Himalajalla, sen hauraudesta. Kuin tarkka-ammuntaa intialaisten heikkouksiin ja vahvuuksiin. Tämä kirjailija tietää mistä puhuu ja hän osaa kuvata sen länsimaalaiselle ymmärrettäväksi. Eletään kolonialismin jälkimainingeissa, mutta se on myös tätä päivää.
Tämä viiltävän kaunis romaani ja Intian tragikoomisen todellisuuden kuvaus toi kirjailijalle Booker-palkinnon. Ihana tarina, jonka kieli on niin kaunista ja hyvällä huumorilla maustettua!
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty
Tämä on toinen löytöni. Tarina kertoo veljeksistä, jotka ovat lapsena erottamattomat. Toinen osallistuu Intian vallankumoukseen aktiivisesti, toinen lähtee opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Tiet erkanevat, eivätkä he enää koskaan tapaa, kuinka syvälle menetys ja kaipaus porautuu?
Onko jääminen vai lähteminen oikea ratkaisu? Se on myös rakkaustarina, jossa kuolema erottaa rakastavaiset. Tässä tarinassa tunteet kuohuvat ja tekijä tarjoilee ne lukijalleen niin elegantisti. Kirjailija on Intiasta muuttaneiden siirtolaisten tytär. Hänet on palkittu useilla palkinnoilla. Tätä kirjaa ovat monet suositelleet minulle ja onneksi se päätyi käsiini!
Nämä kaksi teosta olivat ensimmäiset lukemani kirjat, jotka kertoivat Intiasta – ja intialaisesta menosta. Ilmeisesti tässäkin kohtaa ennakkoluuloni ovat olleet esteenä. Kunpa tulisin jälleen yllätetyksi yhtä siekailematta.
Yleensä kirjat jäivät hyllyyni, en paljon kierrättänyt niitä. Nykyään niteet tulevat ja menevät. Toisten lukijoiden suosituksesta on tullut luettua paljon erilaista ja saanut uudistua siinä samalla. On kirjoja, joilla on muutakin merkitystä, vähän kuin historiaa, ne pysyvät hyllyssäni. Kirjat ovat myös kiva sisustuselementti.
Eilen kävelyretkellä huomasin hylätyn kirjan oviaukossa. Tutkin sitä, se oli ihan ehjä, nimeltään Oh, Jerusalem. Se näytti elokuvan käsikirjoitukselta, ehkä olikin. Mutta hebreaa minulle. Tätä en ottanut mukaani, vaikka joskus otankin, kun kerrostalojen alakerrassa on kirjalaatikoita saa ottaa -kyltillä. Olen noukkinut monta hyvää lukuhetkeä.
Marja-Leena
LUE MYÖS:
