Espanjalaiset kiistelevät kulttuuristaan – olé-huudot hiljenivät äkisti
Espanjalaislehdissä kirjoitetaan jälleen härkätaistelusta sekä puolesta että vastaan. Härkätaisteluja järjestetään usein uskonnollisten pyhien yhteydessä. Suosituinta se on Espanjan eteläosissa. Kiihkon nostatti Sevillassa pääsiäisenaikaan pidetty feria, kun lajin kuuluisin matadori teki paluun areenalle. Esitystä seurasi paikan päällä ja tv:stä lähes miljoona katsojaa.
Härkätaistelu on Espanjassa kulttuuria eikä urheilua. Taistelun tuiskinassa palvottu matadori Josè Antonio Morante loukkaantui vakavasti, kun härkä seivästi hänen pakaransa. Muutama päivää aiemmin saimme lukea, että entiselle härkätaistelijalle Ricardo Ortizille kävi Malagassa ikävämmin, kun härkä iski hänet sarvellaan kuoliaaksi.
Barcelonassa härkätaisteluareena Las Arenas on muutettu kauppakeskukseksi. Punaisen tiilirakennuksen kattoterassin voi kiertää ympäri, sieltä on huikeat näkymät 360-astetta!
Metropolitan oopperassa parhaillaan
Oletteko kuulleet Vilma Jään laulavan Kaija Saariahon oopperassa Innocence. Saariaho kirjoitti roolin nimenomaan Jäälle. Henkilöhaastattelussa New York Times kirjoittaa Their collaboration has brought the traditional music of Finland and Karelia, a region that includes eastern Finland, to the opera stage in the most authentic form possible. ”Heidän yhteistyönsä on tuonut Suomen ja Karjalan perinteisen musiikin oopperalavoille mahdollisimman aidossa muodossa”.
And it’s unlike anything in opera. Jää laulaa teoksen avainkohdassa perinteisellä suomalaisella karjankutsuhuutotekniikalla. Lehti jatkaa,että Jään ääni on niin raaka ja liikuttava, että on mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun.
Euroopan levottomat vuodet
Joskus kirjan avaaminen vie viikkoja tai kuukausia: Monika Fagerlund sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2025 kirjastaan Döda trakten/Kvinnor i revolt – Eristystila, Kapinoivia naisia. Fagerlund maalaa omintakeisella toistolla ja englanninkielisillä fraaseilla kuvan ajasta, kun väkivallanteot olivat Euroopassa arkipäivää.
Baader-Meinhof terroristiryhmä lietsoi levottomuuksia Länsi-Saksassa kohteenaan taloudellinen ja poliittinen eliitti, tekivät pankkiryöstöjä, pommi-iskuja, kidnappauksia ja murhia. Ryhmän jäsenet olivat taustaltaan varakkaista perheistä, ja he itsekin pitivät ylellisestä elämästä: hienot asunnot, urheiluautot ja loistohotellit. Takeltelin hetken, mutta kun sain juonesta kiinni, pikkuinen osa minusta solahti vuosiin 1976 ja 1977.
Näihin 1970-luvun poliittisiin kehyksiin Fagerlund rakentaa tarinan: ruotsia äidinkielenään puhuva varakas keskiluokkainen perhe Max ja Siri sekä heidän jälkikasvunsa. Nukketalon perheellä kuten heidän lähipiirillään on luonnollisesti talot, autot, veneet ja kesäsaari. He kaikki ovat taiteellisesti orientoituneita: näyttelevät, kirjoittavat, musisoivat tai fotaavat (ottavat valokuvia). Kun joku nuori haluaa irrottautua sukusiteistä ja aloittaa itsenäisen elämän – jossain on aina joku varakas sukulainen, jolta voi vuokrata asunnon keskeltä Helsinkiä. Heistä kasvaa taiteilijoita ja he parantavat maailmaa ja osaavat suhtautua tällaisiin etuoikeuksiin luonnollisesti. Idylli ei kestä loputtomiin.
Kissanpäivät
Meidän kotikissamme lapset ristivät Karviseksi – sarjakuvan mukaan (engl. Garfield) Karvinen pitää ruuasta ja nukkumisesta. Kissamme oli nimetty ihan oikein! Karvinen nukkui selällään sohvalla ja heräsi, kun purkki sihahti auki (mikä tahansa purkki), mutta alkoi kiukutella, kun talosta loppuivat tonnikalapurkit. Kerran se hyppäsi kirjahyllyyn ja alkoi pudotella sieltä yksitellen tavaroita alas. Oli pakko lähteä lähimmälle kioskille ostamaan purkkikalaa.
Kuulin kahden naisen puhuvan bussissa kissoistaan. Toinen kertoi kissansa olevan vegetaristi. Miten lienee kissa päätynyt moiseen ratkaisuun?
Vappu lähestyy!
Tarinaa simasta – siman sankarillinen menneisyys!