Keräilykortteja ja lehtileikkeitä

Ostin pari keittokirjaa ihan vain ilahduttaakseni itseäni. Kirjoissa on kauniita kuvia, kuin selaisi matkakirjaa. Toisen nimi on Barcelona. Ne ovat mukava väriläiskä keittiötasolla. Tarkoitan siis, etten tarvitse lisää ohjeita, aloitin keräilyn jo opiskeluaikoina ja niitä löytyy alkaen Ruokaohjekerho Mestarikokki – keräilykorteista vuosikymmenten takaa. Banaaniletun ohjekin oli jo tuon mennen ajan keräilykortissa. Parhaat ohjeet ovat niitä, joita on saatu perintönä tai jaettu ystävien ja työkavereiden kanssa.

Ihmettelen vieläkin, että opiskelijana maksoin ruokaohjeista! Käteistä ei opiskelijan taskussa liikaa ollut muutenkaan. Opiskelijakeittiö oli yhteinen ja ruokaa laittaessa omia tuotoksiaan piti vahtia monelta uhalta. Menu oli melkein yhtä ohut kuin keräilykortti. Mutta viikonlopun herkutteluun saimme kuitenkin hankituksi Kääpän valikoimista pakastebroilerin!

Matkamuistoja ja sangriaa

Vierailulla pikkuserkkuni luona Helsingissä meidät vietiin perheen isän luksusveneellä purjehtimaan Suomenlahdelle, kiersimme Suomenlinnan ja menimme piknikille. Hänen äitinsä oli värikäs persoona, joka matkusteli mielellään. Mallorcalta matkamuistona tuli sangrian ohje. Hän oli vaikuttunut espanjalaisista ja me sangriasta. Tuona heinäkuun päivänä, jona tutustuimme espanjalaiseen ihmejuomaan, tälläydyimme illansuussa parhaisiimme ja porhalsimme lierihatut keikkuen Barbara Streisandin tähdittämän musikaalielokuvan Funny Girl ensi-iltaan. Oikea asenne ja hyvät ohjeet kantavat pitkälle. Muutaman päivän päästä ensi-illasta ihminen laskeutui kuuhun ja me takaisin maan pinnalle!

Neljän tähden illalliset

Kun tv:stä tuli ohjelma Neljän tähden illallinen. Innostuin tuunaamaan yhden tuotantokauden ohjeet. Turkulainen kiinteistövälittäjä tarjosi vierailleen ankanrintaa. Hänellä olikin tilauskokki keittiössä eikä laittanutkaan itse ruokaa. Kävin ostamassa ankat samasta lähikaupasta kuin julkkis itse, mutta sillä ohjeella siitä tuli sitkeää. Turha kilpailla ammattikokin kanssa, ei hän paljasta salaisuuksiaan!

Mysi Lahtisen lampaanviulu isoäidin tapaan on kestosuosikki ja pääsiäismenua ei tarvitse sen kummemmin miettiä. Hän antoi rehellisen ohjeen, jolla lammaspaisti varmasti maustuu ja kypsyy meheväksi. Kerran eräs vieras väitti, että lammas maistuu aina villalle! Mutta nautittuaan aterian muutti mielensä. Tämähän on hyvää!

Lyonin kana on kuulemma suomalaisten suursuosikki mtv-uutisten mukaan – tuore rakuuna maustaa ruuan. Ohje on sen verran yksinkertainen, että tämä ei voi epäonnistua ja siitä tulikin ihan hyvää, vaikka ainekset menivät pataan hieman eri järjestyksessä kuin ohjeessa. Kannattaa suojautua esiliinalla, kun viinietikka sihahtaa oikein kunnolla pannussa, roiskeet pilkuttavat lempipaitasi pysyvästi! Erittäin edullista ruokaa ja näytti maistuvan muillekin!

Olen aina haaveillut kaasuhellasta. Kesägrilli on saanut olla korvikkeena. Kun muutin Espanjaan, siellä on tietenkin lähes poikkeuksetta kaikilla kaasuhella, kuinkas muuten, minulla sen verran vanhanaikainen, että kun kaasun avasi, tulitikuilla tai vastaavalla oli sytytettävä liesi. Ystäväni lähetti viestin: varo sitä hellaa! Eikä aiheetta, koska pari kertaa lehahti helmat tuleen, kun olin varomaton.

Nostalgista kasvisruokaa

Mysi Lahtisen neuvo: keittäkää aina täysi kattilallinen perunoita! Jäähtyneitä perunoita voi käyttää monella tapaa ja niiden tärkkelys on terveellisempää. Vanha kansa tiesi tällaiset jutut!

Kodin kasvisruoka, painovuosi 1962 – lähes 60 vuoden takaa – niin nostalginen, anopin perintöä. Miltähän maistuisi Kuorrutettu perunasose: Perunasoseeseen lisätään muna ja laitetaan sose voideltuun uuninkestävään vuokaan. Päälle sirotellaan juustoa ja korppujauhoja sekä pieniä voinokareita. Pidetään uunissa, kunnes pinta on vaaleanruskea. Modernia, vai mitä?

Samaisessa kirjassa on otsikko Kvarkkiruokia. Kvarkkisämpylät: 250 g kvarkkia, 250 g vehnä- tai grahamjauhoja, hiivaa, suolaa, vettä tai maitoa. Kvarkki ja jauhot sekoitetaan ja nestettä lisätään pienin erin tai vähemmän sen mukaan, miten kosteata kvarkki on ollut. Taikina valmistetaan tavalliseen tapaan ja leivotaan nousseena pieniksi sämpylöiksi, jotka nostatetaan ja paistetaan. Nyt paljastuu kvarkki on rahkaa! Ruotsiksi kvark!

Nykyään teen uunissa paahdettuja vihanneksia: perunaa, palsternakkaa, bataattia, porkkanaa, paprikaa, parsakaalia – mitä vain kaapista löytyy, ainakin kolmea neljää vihannesta kerrallaan. Kuorittuina ja siivutettuina tai lohkoina pellille leivinpaperin päälle. Kuumaan uuniin 225. Siivut kypsyvät nopeasti 15-20 minuutissa, lohkot vaativat vähän pidemmän ajan. Sitten päälle oliiviöljyä ja suolaa maun mukaan.

Pitääköhän se paikkansa, että tosi mestarikokit eivät koskaan paljasta reseptejään kokonaan tai antavat tahallaan vääriä? Ja miksei se olisi, jos heidän elantonsa on kiinni siitä?

Lakeuksien ja vaarojen perinteet yhdistyvät

Pohjalainen ruokaperinne tuli kotiin appivanhempien myötä ja sitä pidetään yllä jo seuraavassakin polvessa, etenkin pohjalainen joulukinkku, jota keitetään ensin ja sitten kääritään ruiskuoreen ja paistetaan kypsäksi kuin paisti. Miten ihanaa! Klimppisoppaa en ole maistanut, se ei ole ollut suosikkilistalla. Mutta käristys on pitänyt uskaliaasti pintansa. Sen karjalainen serkku on sirveli, jota mummoni teki usein.

Oletko koskaan maistanut Viipurinrinkeliä? Tämä harmaan ritarikunnan salainen herkku saapui Viipuriin 1300-luvulla. Rinkelissä maistuu voimakkaasti kardemumma ja muskotti. Tämä oli vakiotuliainen markkinoilta, joilla käytiin neljästi vuodessa ennen supermarketti-aikakautta. Edelleenkin sitä myydään toreilla, ja markkinoiden aikaan marketeissa. Resepti on kaiketi pysynyt salaisena, vaikka netistä löytyykin erilaisia versioita siitä. Mutta kenellä on fransiskaanimunkkien alkuperäinen resepti? 1800-luvun lopulla rinkelisota oli kiihkeimmillään!

Pannukakkuja, blinejä, lettuja, kakkuja

Dorayakis ovat nimeltään japanilaiset pannukakut. Ohjeella saa aikaan ilmavia ja herkullisia pannareita kuin pieniä kohokkaita, lapsenlapseni on hullaantunut niihin ja valmistaa ne itse. Villitys on kestänyt jo pari vuotta. Japanilaiset tekevät letuista sandwichin, joka täytetään makeutetulla papupastalla. Täällä voidaan nauttia mansikkahillolla tai vaahterasiirapin kera!

Uutena vuotena valmistan usein blinejä. Hieman sipuli-, suolakurkku- ja tillisilppua kyytipojaksi, vähän kaprista ja smetanaa, voisulaa tai öljyä paistamiseen, muuta ei mädin lisäksi tarvitse.

Blinitaikinan voi tehdä jauhoista, jotka itselle sopivat. Toiset valmistavat taikinan puoliksi tattari- ja vehnäjauhoista, jotkut pelkästään vehnäjauhoista. Nyt käytin vehnää, koska olen tilannut erikoisen hyviä jauhoja Kinnarin tilan verkkokaupasta. Seuraavalla kerralla kokeilen spelttivehnäjauhoja. Tämän alkuvehnän sanotaan vivahtavan maultaan hieman pähkinään.

Perinteen mukaan blinit paistetaan kirkastetussa voissa. Lettujen paistamiseen eivät ihan kaikki rasvat sovikaan. Kerran kokeilin kevytlevitettä ja letut tarttuvat kiinni pannuun. Viimeinen lettu syödään hillon kera. Blinit paistuvat piparkakun muotoisella valurautaisella paistinpannulla, jossa kypsyy kerralla seitsemän pikkubliniä.

Kuuden munan kermatäytekakku pitää meillä pintansa. Täytteenä aprikoosi- tai mansikkahilloa ja kermaa. Kakku on kostutettava taidolla. Sen pitää olla juuri sopivan kostea. Päälle runsaasti kermaa ja koristeita. Pidän jääkaapissa ennen tarjoilua. Parempi olisi jos täyttäisi kakun hillolla ja kermavaahdolla jo edellisenä päivänä, mutta päällystäisi ja koristelisi vasta tunteja ennen tarjoilua.

Koska kakku on sen verran suuri, sitä jää aina yli. Loput pakastimeen odottamaan seuraavaa ateriaa! Leipominen kannattaa aina!

Marja-Leena