Minulla oli Turussa yli kahdeksankymppinen naapuri, joka kaatui polkupyörällä. Totesi vain, että tekevät niin huonoja pyöriä nykyään, minä olen hoitanut itseäni hyvin.

Minäkin olen hoitanut itseäni hyvin, silti uuden oppiminen on aivoissani kiireetöntä, vaikka olisi kuinka mielenkiintoista. Lähipiirini tietää, että katalaanilla selviän kaupassa, espanjani on vaatimatonta, helposti lipsahtaa englantia – joskus jopa hapuilen ruotsista apua. Espanjan ja ruotsin kielessä on ainakin yksi sana, joka merkitsee samaa molemmilla kielillä: gratis. Hyödyllinen sana onkin!

Barcelonassa tulee käveltyä paljon ja samalla näkee kaikenlaista. Kirjoitin jokin aika sitten erilaisista sattumuksista, joita ihmettelin mennessäni.

Aamupäivisin näkee puistojumppaa. Ja kerran kuussa puistoon hilataan huvipuistolaitteet. Myyntikojuja ja muita ihmeellisyyksiä. La ruina! Sanovat vanhemmat hyväntahtoisesti, ja ostavat liput. Lapset lähtevät ilosta kiljuen laitteisiin.

Iltapäivällä puistossa, aurinko hyväilee. Penkit täyttyvät kulmakunnan seniorikansalaisista. Osa kärrätään rullatuoleissa, monella on omat hoitajat mukana. Iloinen puheensorina soljuu.

Alkuun kukaan ei tunnustanut osaavansa englantia, mutta nyt yllättäen yksi jos toinenkin puhuu minulle. Miten hauskaa. Jacobin isä, Eloin mummi. Juttu luistaa ihan eri tavalla.

Yhtenä rintamana ollaan noudettu lapset koulusta. Jonkun on hakenut vanhemmat, jonkun taas isovanhempi. Isoisä sikari suussa tulee vastaan työntäen rattaita. Ketään ei päästetä kotiin ilman saattajaa, ja jokaisen luokan opettaja luovuttaa omat oppilaansa yksitellen, tunnistaa hakijan ja hyvästelee lapsen.

Koulun edustalla penkit täyttyvät lapsista sämpylöineen ja kekseineen. Tässä kerrataan päivän kohokohdat sekä vähemmän hyvät hetket. Alkuun en tiennyt, että hakijalla täytyy olla evästä mukana. Lapset ovat viimeksi syöneet lounaan joskus iltapäivän alkutunteina ja nyt kello on jo viisi. Kun pikkuinen katsoi minua kyyneleisin silmin moittivasti, meni kerralla oppi perille. Nyt sain halauksen ja poskisuukkoja! Kaverukset kiiruhtavat leikkeihinsä, ja minä kuuntelen sujuvasti kanssaihmisten puhetta.

En tiennyt sitäkään, että kun kadulla ohitat tutun ihmisen, häntä ei tervehditä sanomalla Hola! tai muuta vastaavaa, vaan sanomalla näkemiin! Adéu! Paitsi, jos jäät juttelemaan. Olen muuttanut ainakin yhden ihmisen tervehtimistavan: kadullani viinikauppaa pitävä mies tervehtii minua suomalaisittain Hei!

Kun ei tiedä tapoja, rikkoo niitä ihan varmasti. Minulla oli tapaaminen Pilarin ja Veronican kanssa. Ei tullut mieleen, että se tarkoittaa heidän perheidensä kanssa; yhteensä kahdeksan henkilöä. Koska ystävällämme Veronicalla oli hankaluuksia tulla tapaamiseen, pyysin Pilaria tulemaan yksin. Veronica matkustaa neljä kertaa viikossa pikajunalla Madridiin junaoppaana. Olin adoptoinut heidän perheensäkin tietämättäni. Ja sain kyllä kuulla kunniani! Espanjalaiseen tapaan kutsu on koko perheelle! Tapaamista siirrettiin aina puoli tuntia kerrallaan, kunnes Veronica oli valmis.

Punainen valo kadun kulmassa odotuttaa, eikä voinut olla huomaamatta pariskuntaa ja heidän kipakkaa sananvaihtoaan. Naisihminen näytti moittivan miestä, että tämä seisoi ajoradan puolella, ja bussi melkein ajoi varpaiden yli. Mies anteli takaisin. Kumpikin elehti kiivaasti kuin aviopari konsanaan. Hämmästelin, kun valojen vaihduttua he lähtivätkin eri suuntiin!

Kadulla, puistossa ja metrossa vilisee soittoniekkoja: Sagrada Familian lähellä eräs vanhempi herra lauloi niin pehmeästi Besame Mucho, että olisi luullut itse Andrea Bocellin olevan mikrofonin takana. Kenen avulla rakennetaan Sagrada Familiaa?- KONEen nosturit!

Street Food -tapahtumassa englantilainen kaveri tarjoili suomalaista pyttipannua. Sanoi asuneensa Espoossa ja ihastunut perisuomalaiseen pyttikseen. Toinen suomifani löytyi painotalosta, josta noudin kopioitani: This text is Finnish! Kuinka hän sen tietää, kysyin. Minulla on suomalainen tyttöystävä, ja olen vieraillut Suomessa. Hän muuttikin tyttöystävänsä kanssa Kirkkonummelle vuodenvaihteessa. Jokin aika sitten mainostettiin tv:ssä hammastahnaa, jolla saa yhtä valkoiset hampaat kuin suomalaisilla!

Juice runoili: katu täyttyy askelista. Näin käy illan tullen ja yhä enemmän porukkaa on liikkeellä. Vasta puolen yön tienoilla hiljenee, kun metro pysähtyy, kunnes aloittaa liikennöimisen taas aamun tunteina. Aion nukkua vielä silloin. Lisää katuvilinää löytyy täältä.

Marja-Leena