Kiinalainen juttu
AD eli Architecture + Design kertoo sivullaan, että Kiinassa on avattu valtavan suuri lastentarha, jonka inspiraationa on toiminut Antoni Gaudí. Tämä upea rakennus on mittasuhteiltaankin suurenmoinen, yli 12.000 m². Se sijaitsee Huzhou nimisessä kaupungissa.
Jo sisääntuloaula yllättää saapujan, se antaa vaikutelman universumin kaltaisesta rajattomuudesta. Kaikki 28 huonetta toimivat yllykkeinä luovuuteen ja uteliaisuuteen. Kaiken kattavana teemana ilon ja riemun lisäksi on tunne vapaudesta. Jokainen luokkahuone on kuin tiedekeskus pienoiskoossa. Siellä lapsille tulee tutuksi erilaiset oppimisalat. Suunnittelijat ovat esimerkiksi simuloineet avaruusolosuhteet, tai sisällyttäneet sellaisia ympäristöjä kuten supermarketit ja sairaalat.
Suunnittelutiimin innoittajana oli siis Antoni Gaudí. He peilasivat katalonialaisen arkkitehdin aaltomaisia muotoja ja panostivat yksityiskohtiin kuuluisan esikuvansa tapaan. Gaudí toteutti itsepintaisesti ja peräänantamattomasti kaarimaisia muotoja töissään ja oli hyvin tarkka yksityiskohdista.
Koulun teatterisali on kuin kuvaelma toisesta ulottuvuudesta: kepeää, käytännöllistä – ja minimalistisen kaunista! Kuinka tuollainen näkymä on saatu aikaan? Tuolien pastellivärit, violetti, pinkki ja keltainen luovat tunnelman macaron leivoksista. Minulle ne toivat heti mieleen karkit – nimittäin ranskanpastillit!
Koulun sisäuima-allas on myös uniikki. Aaltomaisessa katossa olevat pallomaiset lamput heijastavat unenomaista vaaleanpunaista valoa veden pintaan. Kaarevat lattiaan auki olevat ikkunantapaiset oviaukot antavat käytävästäkin mahdollisuuden luoda katseen tähän taivaalliseen näkymään.
Keitä ne onnelliset lapsukaiset, joille ovet aukenee tähän maagiseen maailmaan? Mitä luulet Maija?
Kirjavaliot Katherine Pancolin kynästä
Luen parhaillaan kolmatta osaa Katherine Pancolin kirjasarjasta, joka kertoo Josèphine Cortèsin pariisilaisesta elämästä. Hänen miehistään, unelmistaan, tyttäristään, ystävistään, naapureistaan, rahavaikeuksista, keittotaidosta ja työstään sekä matkoista. Kirja on nimeltään Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin (Les ècureuils de Central Park sont tristes le lundi, 2010). Edelliset osat olivat Krokotiilin keltaiset silmät ja Kilpikonnien hidas valssi.
En olisi mistään hinnasta jättänyt näitä lukematta. Ranskalainen Pancol on varsinainen sanailija. Henkilöt ovat sympaattisia, olivatpa komeita konnia tai idearikkaita kotiäitejä, tyhjäntoimittajia tai raharikkaita, ihmisiä kaikki tyynni. Yhtään tylsää hetkeä ei heidän seurassaan ole. Lue niin huomaat!
Trocadèro-aukion yllätys
Oli kiva tunnistaa kirjoista muutamia paikkoja Pariisissa, kuten Trocadèro-aukio. Siellä saa erinomaisia kuvia Eiffel-tornista. Suosittuja tilannekuvia ottivat nuoret: hyppy ilmaan ja näytti kuin hyppäisit Eiffel-tornista. Koska minulla on korkeusfobia en halunnut kiivetä tai mennä hissillä torniin. Sen sijaan napostelimme kioskiruokaa tornin alla ja tunnelma oli maanläheinen.
Pakko kertoa, että Trocadero aukion vessat ovat 1800-luvulta. Niin omaperäiset. Miehet ja naiset samassa tilassa. Naiset menivät looseihinsa, joissa on mustat – todella vanhat – ovet. Ne peittävät vierailijan vain osittain. Miesten yhteinen tila on paljon avonaisempi. Jokainen ottakoon itse selvää ja tulkoon yllätetyksi!
Pariisissa on hämmästyttävän vähän liikennevaloja. Yleisempi näky oli liikenneympyrät. Ja sama erikoisuus toistuu kuin Barcelonassakin: risteyksiin pysäköinti. Barcelonassa liikennevaloissa on vain kaksi väriä punainen ja vihreä. Joskus näkee myös keltaisen, mutta harvemmin. Silti liikenne sujuu. Miksi meillä on myös keltainen?
Joulubuffet Ikeassa
Vuosi vuoden jälkeen Ikea houkuttelee asiakkaitaan joulubuffetilla. Niin tänäkin vuonna. Kalkkuna on leikkeleen muodossa. Lohi on graavilohta – eikä kuuluisaa Ikean tillisinappi kastiketta ole kylkiäisenä! Lihapullat maistuvat varsinkin nuoremmille kansalaisille. Jouluglögi on kuumaa ja Annan piparkakut kuin ennen vanhaan. Jotenkin jouluinen tunne jäi silti hieman laimeaksi. Vatsa kylläisenä tosin poistuttiin. Asiakkaita oli aivan tungokseen asti!
Google kartoittaa menojani
Koko ilmoitetun historian ajalta – vuodesta 2009 lähtien – olen ehtinyt 5 maahan, 69 kaupunkiin ja 794 eri paikkaan! Sain tietää, kuinka monta kertaa olen missäkin kaupassa tuhlannut! Onneksi ei ilmoitettu valuuttamääriä.
Marja-Leena