Luomua luonnosta

Syksy saapuu väistämättä. Sienisatoa kuvaillaan runsaaksi. Minulla on onneksi sisko, joka töiden jälkeen koiria ulkoiluttaessaan kerää päivittäin kanttarelleja, mustatorvisieniä, suppilovahveroita, herkkutatteja ja muita metsän herkkuja. Olen siis pakastanut lahjasienet sekä tehnyt kanttarellipikkelsiä Kipan ohjeella ‘pikkuiset etikkakanttarellit’.

Puolukat ja mustikat poimin torilta. Puolukkahillon valmistin netistä haalimallani ohjeella pulmupalasokerista. Melkein litran purkki on huvennut vajaassa kahdessa viikossa. Säädyttömän hyvää! Sopii niin kaurajäätelön kuin Kinnarin tilan höyryttämättömistä kaurahiutaleista valmistetun aamupuuron kanssa.

WAMin lasten viikonloppu

Sateisena lauantaiaamuna suunnistimme vierailulle WAMiin me kaksi innokasta bussimatkaajaa. Saapuneet jaettiin kolmeen ryhmään, koska meitä oli niin paljon. Opastetun museokierroksen aikana tutustuttiin mielikuvitushahmoihin kuten Hubbabubba ja Yksisarvinen. Kun Hei tyypit! -näyttely oli koluttu, menimme työpajaan sankoin joukoin näpertelemään omatekoisia hahmoja, joihin museo oli varannut runsaasti luovuutta edistäviä askartelutarvikkeita. Valmista syntyikin kuin liukuhihnalta ja museon työntekijä valokuvasi ahkerasti saavutuksia.

Niinpä nelivuotias Niilo oli aivan haltioissaan, ja vaatikin lisäluovuutta, että hänet sai houkuteltua lopulta kotimatkalle. Ulkona satoi rankasti, suuren suuri sateenvarjo suojasi vähän, mutta yli kahden kilometrin kävelyn aikana kastui väistämättä. Astuin vahingossa vesilätäkköön ja huokasin, että kenkä kastui sukkaa myöten, silloin nelivuotias kasteli oman kenkänsä vesirännin alla sympatiatekona!

WAM innoittaa perheitä myös marraskuussa opastuksin ja työpajoin ym. ohjelmanumeroin.

Mamut ja leikit

Kaikki se mitä en muista (Allt jag inte minns) voitti vuonna 2015 Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon. Jonas Hassen Khemir on saanut paljon muitakin tunnustuksia ja palkintoja. Ruotsalainen kirjailija on syntynyt Ruotsissa, mutta taustaltaan tunisialainen, jonka äidinkieli on ruotsi.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan. Aluksi henkilöiden ulkonäköä tai taustaa ei mainita. Päähenkilö on vain eräs Samuel, joka on kuollut. Vähitellen käy ilmi Samuelin ja hänen ystäviensä taustat, ulkonäkö ja elämäntavat. Ystävät ja tutut vuodattavat kirjailijalle samaa tarinaa omasta näkökulmastaan, kun Samuel ajoi kuolonkolarin – aprikoiden oliko se onnettomuus vai ei?

Tekijä on ansioitunut erilaisen taustan omaavien puolesta puhujana ja tulkitsijana. Tässäkin romaanissa turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat saavat äänensä kuuluviin jännityskirjan muodossa.

Tarina voisi olla meistä suomalaisista, onhan meitä melkoinen joukko Ruotsissa. Olin itsekin aikoinaan mamu! Silloin opiskelin ahkerasti tv:stä uusia sanoja, kun kouluruotsi oli vähän vanhentunutta, mutta se antoi kuitenkin vankan pohjan, jota edelleen arvostan. (Dricka kaffe= fika; smörgås=macka; min make/a=min man/min fru.)

Nyt minulle opettavat joka päivä lapsenlapset espanjaa. Keskellä leikkien nelivuotias komentaa: despierta – en tiedä mitä se merkitsee suomeksi – pohtii nelivuotias noin kaksi sekuntia, ja kehittelee jo jotain muuta, vaihtaa kieltä lennossa, joskus varmistelee, että pysynkö mukana. Se tarkoittaa muuten herää!

Hereillä ollaan! Loistavaa ruskaa!

Marja-Leena