Kaikki laivaan ja viuhahdus historiaa!

Aloitan retkeni Turusta aamuvarhaisella tummana siintävälle ulapalle. Musta bussikuski Manhattanilla huikkasi joka pysäkillä: All on board! Turun satamassa hihkaistaan vähän hillitymmin: Välkommen! Autolautta Galaxy on viihtyisä. Istun osan matkaa yökerhon sohvalla ikkunan ääressä matkaseuranani Katherine Pancolin kirja Kilpikonnien hidas valssi (La valse lente des tortures, 2008). Puolenpäivän jälkeen saavumme Maarianhaminaan. Vastassa on monivuotinen, puuhakas ystäväni. Vaikka aikaa on rajallisesti aion perehtyä muutamaan Ahvenanmaan erikoisuuteen.

Saaren kivet ovat punaista graniittia. Otan pari kiveä mukaani todisteeksi. Kun tiet päällystetään asfaltilla, jonkun ajan kuluttua ne muuttuvat punertaviksi. Tämä on ihan käsittämätöntä.

Puutalokaupungin komeat talot

Ystäväni asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä satamasta ja ihastelen hyvin säilyneitä puutaloja. Tällaisia olen nähnyt Karjalan kannaksella varsinkin Terijoella. Ihanat puukoristeiset terassit ja ikkunat. Osa taloista on 1800-luvun lopulta osa 1900-luvun alusta. Hyvin hoidettuja ja säilyneitä taloja on vieri vieressä.

Hilda Hongell (1867-1952), Ahvenanmaalla vaikuttanut suomalainen rakennusmestari – hänen piirtämiä taloja on kymmeniä. Lars Sonckin tervatusta hirrestä rakennettu talo on vastapäätä ystäväni asumusta. Turkulaiset tietävät, että Lars Sonck on suunnitellut uusgotiikkaa/jugendia edustavan Turun Mikaelin kirkon ja paljon muita mm. Kallion kirkko, Kultaranta, Ainola.

Laivanvarustaja Erikssonin kotipihaan on ihan pakko päästä. Hänen rakentamansa talo ja puutarha ovat paikallisia nähtävyyksiä. Kerään sieltä pussillisen hevoskastanjan pähkinöitä, jotka kuivatan ja käytän ekologisena pesuaineena. Ne sisältävät luonnon saippua-ainesta, joka sopii erityisen hyvin herkille kankaille.

Maarianhaminan keskusta

Keskustassa on viihtyisiä pikkukauppoja ja kahviloita. Kesäkauden päättyminen sulki viehättävät terassiravintolat. Sisustusmyymälät ovat pitäneet pintansa. Kahvilat kutsuvat astumaan sisään. Siellä voi olla taidenäyttelytila ja kauppa, jossa myydään paikallista hunajaa, leivonnaisia tai käsitöitä ym. Myyjät ovat ystävällisiä ja aina löytyy suomenkielen taitaja, jos sellaisen tarvitsee.

Satamassa loikoilee luksuspaatti ja purjeveneitä. Mutta hiljaiseloa enimmäkseen. Talven odottelua.

Mahtavan linnoituksen raunioilla

Myöhemmin iltapäivällä ajamme Vårdön tietä kohti Bomarsundia. Aurinko paistaa ja vettä sataa. Mikä ilotulitus, useita sateenkaaria yhtä aikaa – ajamme kohti sateenkaaren päätä.

Bomarsundin linnoituksen valtavat rauniot ovat mykistävä näky. Muistattehan Krimin sodan aikaisen laulun sanat: Ja se Oolannin sota oli kauhia, Hurraa, hurraa, hurraa, Kun kolmellasadalla laivalla, Seilas engelsmanni Suomemme rannoilla jne. Brittiläis-ranskalainen laivasto valtasi ja räjäytti linnoituksen elokuussa 1854.

Matkalla otan kuvia Kastelholman keskiaikaisesta linnasta, laiduntavista valkoisista lehmistä ja lampaista. Maissipelto on myös vaikuttava näky. Perunalastutehtaan kohdalla autoon tulvahtaa voimakas rasvan tuoksu.

Bomarsundin siltatyömaa tulee eteemme, mutta me parkkeeraamme lähelle Furulunds Gården kahvilarakennusta ja lähdemme kävelemään päälinnoituksen raunioalueelle. Ortodoksinen kirkko on ollut linnoituksen kaunein rakennus. Bomarsund oli monikulttuurinen yhteisö.

Rauniot näkyvät tielle. Wessexin jaarli (Elisabet II:n nuorin poika) on käynyt täällä 2015 ja lahjoittanut muistokiven 1854 kaatuneiden brittisotilaiden muistoksi.

Päälinnan lisäksi oli kolme tykkitornia, jotka sijaitsevat kaukana linnasta. Yksi niistä – Notvikstornet – on tykkeineen säilynyt melko ehjänä, pommituksen jäljet näkyvät hyvin. Sieltä on hienot näköalat merelle.

Bomarsundin vaellusreitit ovat suosittuja, jolloin kulttuurireitin varrella voi nähdä sotilasrakennusten ja asumusten perustuksia. Me kävimme tutustumassa metsään rakennettuihin tykkiteihin. Ne olivatkin melkoisia rakennelmia. Djävulsberget (Paholaisenvuori). Mitkä maisemat!

Eräs historian kummallisuus tulee myös mieleeni kun näkee pirunpellot. Kiviset pellot. Noitavainot. Ne alkoivat täältä Ahvenanmaalla 1660-luvulla ja levisivät koko Ruotsin valtakunnan alueelle.

Raunioitetun linnan kiviä on rahdattu Helsinkiin ja niitä on käytetty Aleksanteri teatterin, Uspenskin katedraalin ja jonkin kolmannen (mitä en juuri nyt muista) rakentamiseen.

Meren houkutuksia

Paluumatkalla poikkeamme Godbyssä Mattssonin kauppaan sekä Jomalassa Fina Fisken saaristolaisherkkuja valmistavalle kalatorille. Ostan tuliaisiksi suussa sulavia kastikkeita: chiliaiolia, rapuchiliaiolia ja remouladekastiketta.

Orkideoita ja omenapuita

Ahvenanmaa on punaista graniittia, mutta myös kalkkipitoista maata. Harvinainen Metsäomenapuu viihtyy suojaisilla ja valoisilla paikoilla. Vaikka sen hedelmät ovatkin hieman puisia ja happamia, kova puuaines sopii hyvin käyttöesineiden valmistukseen.

Orkideoita kasvaa useita kuten maariankämmekkä, suoneidonvaippa ja harvinainen miekkavalkku. Euroopanmarjakuusi on yksi ihmetyksen aiheuttaja. Kuvauksellisimpia ovat villinä kasvavat kirjopikarililjat. Keväällä niityt hohtavat valkoisena valkovuokkoja.

Ahvenanmaalta tulee todella aromikkaita kotimaisia tarhaomenoita myyntiin. Rannoilla kasvaa tyrnimarjapensaita, joihin pätee jokamiehenoikeudet.

Saaren eläimet

Linnusto on myös erikoinen, harmaahaikaroita, pingviiniä muistuttava ruokki sekä merihanhi ovat runsaslukuisia erikoisuuksia. Metsäkauriskanta voi hyvin. Niiden silmät vilkkuivat auton ajovaloissa matkalla Havsdviddeniin, saaren pohjoispuolelle.

Talvi tekee tuloaan Ahvenanmaalle. Meri luo samalla sekä leudon että tyrskyisän tunnelman.

100-vuotta itsehallintoa

Baltic Princess rantautuu illan pimetessä Turun satamaan, joka kuhisee matkalle lähtijöitä. Kävelen kohti kotia miettien matkan antimia. Ahvenanmaa on täynnä ihmeellisyyksiä! Satavuotista Ahvenanmaan itsehallintoa juhlitaan koko vuoden – juhlat huipentuvat ensi kesänä 9.6.2022!

Marja-Leena