Tämä kirja tarttui mukaani, vaikka vierastinkin aiheen ottamista esille juuri tänä aikana, kun Venäjä vastoin kansainvälisiä sopimuksia ja vailla moraalia rynnii vierailla mailla sotavoimineen.
Don-joki on lähes 2000 km pitkä, se alkaa Moskovan kaakkoispuolelta ja laskee Asovanmereen. Minun oli pakko ottaa selvää, oliko tämä se joki, jonka virtauksen venäläiset aikoivat kääntää, mutta se olikin Volgan valuma-alueella oleva Dvina-joki, ja myöhemmin myös pari muuta, jotka he yrittivät valjastaa Keski-Aasian arojen keinokasteluun. Töitä ei ehditty aloittaa, vaikka suurisuuntaisia suunnitelmia tehtiin.
Hiljaa virtaa Don (And Quiet Flows the Don)
on neliosainen eeppinen romaani, jonka on kirjoittanut Mihail Šolohov (1905-1984). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tämä kirjasarja on yksi hänen tärkeimmistä ja tunnetuimmista töistään. Kokoelma on pohjimmiltaan kuvaus ihmiskohtaloista epävakaina aikoina. Hyvin inhimillinen ja todella kauniisti kerrottu.
Solohovin teokset ovat olleet kiitollisia filmiaiheita. Elokuvana Hiljaa virtaa Don on perinteinen eepos Donin kasakoiden elämästä Etelä-Venäjällä vuosina 1912 – 1922. Viljelijöiden mutta myös sotureiden kasakkakansa joutuu toistuvasti kärsimään historiallisten mullistusten seuratessa toistaan.
Päähenkilö on nuori kasakka Grigori. Isä on tyrannimainen ja niinpä nuori ja vanha polvi joutuvat vastakkain, kun isä järjestää poikansa avioliittoa Natalian kanssa, mutta Grigori rakastaa aidosti todellista ensirakkauttaan Aksinjaa. Toimittaja Marja Niiniluoto on kirjoittanut, että kirjan päähenkilö on yksi maailmankirjallisuuden suurimmista traagisista sankareista ja huumaavampaa rakkaustarinaa saa maailmankirjallisuudesta etsiä. Tätä väkevää rakkaustarinaa vasten Grigori ajelehtii historian pyörteissä: neljä vuotta menee rintamalla – ensin ensimmäisessä maailmansodassa, ja heti näitä seuranneessa Venäjän vallankumouksessa ja kansalaissodan melskeissä.
Kirjan kieli on niin erikoisen kuvailevaa, että tekisi mieleni lainata tekstiä melkein sivu sivulta, mutta aion malttaa mieleni. Kun laitan kirjan lepäämään, kuulen mielessäni hevosten korskahtelua ja kavioiden kopseen. Ja mietin, mitä Grigorille seuraavaksi tapahtuu.
Yksi teoksen suurista ansioista on luonnon ja sen ilmiöiden unohtumattomat kuvaukset. Vuodenaikojen vaihtelut, sadonkorjuu, ja sitten taas mennään rintamalle, jossa sapelit kalisevat. Suuri määrä henkilöitä esitellään kirjan alussa, ja kuljetaan vuorotellen kunkin matkassa. Yllätyin, etteivät venäläiset nimet tuottaneet suurempaa vaikeutta.
Kirjailijan objektiivisuus säilyy, kun kerrotaan sotaakäyvien osapuolien tekemistä ryöstöretkistä ja muista julmuuksista.
Tunnustan, että olen aiemmin lukenut venäläistä kirjallisuutta vähän, yrityksiä on ollut monia, mutta kesken ovat jääneet. Vain Leo Tolstoin Anna Karenina on tullut luettua pari kertaa.
Tämä on yksi parhaimmista lukemistani kirjoista!
Adlibris myy äänikirjana. Jos et jaksa lukea tai kuunnella, katso elokuvana, Sergei Gerasimovin 1950-luvun värieepos Hiljaa virtaa don on kuulemma yksi suomalaisten tv-katsojien toivotuimpia vuodesta toiseen.
Sant Jordi – Day of the Book and the Rose – Barcelona
Huhtikuun 23. päivänä vietetään Espanjassa kirjan ja ruusun päivää, joka yhdistää kulttuurin ja romantiikan. Barcelonassa on tunnelmaa ja kaduilla kirjapöydät notkuvat. La Rambla, Paseo de Gracia, Paseo de Sant Joan ja Rambla de Cataluña kuhisevat juhlivia kaupunkilaisia. Monien hotellien ja julkisten rakennusten fasaadit koristellaan tumman punaisin ruusuin. Kaupungissa on tuolloin avointen ovien päivä sellaisiinkin rakennuksiin, joihin yleensä pääsee vain tilauksesta kuten Palau de la Generalitat. Tuntematon ojensi minulle ruusun Plaça de Catalunya aukiolla, vaikkei minulla ollut antaa kirjaa. Minulla on siis kirjan verran vastattavaa. Lue lisää kirjan ja ruusun päivästä.
Marja-Leena